Oppivelvollisuus lapsen oikeutena ei ole ideologinen kysymys

Torstai 19.4.2018

Julkaistu Aamulehden Mielipide-palstalla 19.4.2018

 

Suomessa käydään nyt vilkasta keskustelua oppivelvollisuusiän nostosta. SDP on ajanut asiaa jo pitkään. Viime vuoden aikana tukea on saatu johtavilta talousasiantuntijoita ja tutkijoilta. Laajassa koulutuspoliittisessa kannanotossa myös OAJ asettui tukemaan oppivelvollisuusiän nostoa.

 

Pirkanmaan Kokoomusnaisten pj. M. Mustakallio (AL. 16.4. ) toivoo "kaavamaisen yleisen pidentämisen sijaan" oppimismotivaation tehostamista oppimisympäristöjä ja pedagogiikkaa kehittämällä. Näin on pyritty jo tekemään, mutta sekään ei riitä. Täsmätoimia on kokeiltu ja kehitetty jo vuosikymmeniä. Huolimatta siitä, että osaamisen merkitys yhä kasvaa, ikäluokasta jää lähes 10 000 nuorta - eli 15 % - pelkän peruskoulun varaan. Näin ei voida jatkaa.

 

Suomessa on oppivelvollisuuden yläikäraja, joka lopettaa eniten tukea tarvitsevien lasten tukemisen 2 vuotta ennen kuin he ovat saavuttaneet lapsen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsuuden yläikärajan.

Professori Roope Uusitalon johtaman talouspolitiikan arviointineuvoston tammikuussa julkaistussa raportissa esitetään, että koko ikäluokka suorittaa toisen asteen tutkinnon. Arviointineuvoston mukaan iän nosto 18 vuoteen nostaisi merkittävästi toisen asteen tutkinnon suorittavien osuutta ja tämä tuottaisi merkittävää hyötyä nuorten työllistymiselle ja tuloille. Se olisi hyvin kohdentuva ja kustannustehokas tapa parantaa koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten työmarkkina-asemaa. 


Myös kansainväliset tutkimukset tukevat oppivelvollisuusiän noston positiivisia vaikutuksia.
Arviointineuvosto arvioi oppivelvollisuusiän noston tuottavan pitkällä aikavälillä noin 140 miljoonan euron fiskaalisen hyödyn. Uudistus olisi vähintään kustannusneutraali, vaikka siihen sisältyisi myös mittavia panostuksia opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen.
 

Korostan sitä, että muutos vaatii rinnalleen myös yläkoulun kehittämistä. Oppivelvollisuusiän nosto on tärkeä viesti siitä, että nuoren paikka on koulussa, työpajassa, oppisopimuskoulutuksessa ym. Nykyisessä järjestelmässä 15-16 vuotias lapsi(!) voi valita itsensä ulos koulutuksesta. Se ei ole lapsen edun mukaista. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös emeritusprofessori Matti Rimpelä tuoreessa lapsi-asiavaltuutetun kertomuksessa.

 

Mielestäni voidaan yhtä hyvin puhua oppimissoikeudesta kuin oppivelvollisuudestakin. Oppivelvollisuusikää ei pitäisi nähdä ideologisena kysymyksenä. Pinnallisen uudistamispuheen sijaan kaipaamme nyt isoja uudistuksia, jotka vaikuttavat vuosien ja vuosikymmenten päähän.

 
Jukka Gustafsson
Kansanedustaja
SDP:n koulutus- ja sivistystyöryhmän pj

Avainsanat: oppivelvollisuusiän nosto, talouspolitiikan arviointineuvosto, oppivelvollisuusikä,