Paluumatka kansankotiin alkaa vaaleista

Lauantai 24.11.2018 klo 12:51

Julkaistu Tampereen Viikko -lehdessä 22.11.2018

Edus­kun­nan Suu­ren va­li­o­kun­nan va­li­o­kun­ta­neu­vos Pe­ter Sa­ra­mo on liit­ty­nyt so­si­a­li­de­mok­raat­tei­hin. Olin pi­tä­nyt huip­pu­tyyp­piä si­tou­tu­mat­to­ma­na. Sa­ra­mo seu­ra­si maa­il­man me­noa ul­ko­mail­la kah­dek­san vuot­ta ja pää­tyi sii­hen, et­tä so­si­a­li­de­mok­raat­ti­nen hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan mal­li on pa­ras­ta, mitä ih­mi­set tar­vit­se­vat.


Ei ole sat­tu­ma, et­tä lä­hes kai­kis­sa ter­veyt­tä, elin­ta­soa, kou­lu­tus­ta ja tasa-ar­voa mit­taa­vis­sa kan­sain­vä­lis­sä tut­ki­muk­sis­sa poh­jois­maat ovat ai­na 10 par­haan jou­kos­sa.

Näis­sä mais­sa kes­kei­nen po­li­tii­kan muu­tos­voi­ma on ol­lut vah­va so­si­aa­li­de­mok­raat­ti­nen puo­lue ja am­mat­tiyh­dis­tys­lii­ke. Vii­me vuo­si­na po­pu­lis­ti­set liik­keet ovat hei­ken­tä­neet kan­na­tus­tam­me ja joh­ta­neet poh­jois­mai­sen hy­vin­voin­ti­val­ti­on ala­sa­joon, tu­lo­e­ro­jen ja köy­hyy­den kas­vuun.

Toi­vo kui­ten­kin elää. Tun­nen sen myös kes­kus­te­luis­sa ih­mis­ten kans­sa Tam­me­lan­to­ril­la, R-ki­os­kis­sa, par­tu­ris­sa, Rau­han­nie­mes­sä, elä­ke­läis­ti­lai­suuk­sis­sa ym. Tah­don näis­tä kes­kus­te­luis­ta ja omal­ta aa­te­poh­jal­ta­ni nos­taa vii­si asi­aa kär­keen.

  • Pois­te­taan köy­hyyt­tä, vah­vis­te­taan osal­li­suut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä. Tämä on so­si­a­li­de­mok­ra­ti­an ydi­nee­tos­ta.
  • Pa­nos­te­taan kou­lu­tuk­seen, tut­ki­muk­seen, si­vis­tyk­seen ja kult­tuu­riin. Olen si­tou­tu­nut op­pi­mis­mil­jar­diin en­si vaa­li­kau­del­la. Tar­vi­taan siis suun­nan­muu­tos – in­ves­toin­ti lap­siin ja nuo­riin.
  • Py­säy­te­tään il­mas­ton­muu­tos. Ai­ka käy vä­hiin. Eko­lo­gi­ses­ta kes­tä­vyy­des­tä ei pidä tin­kiä.
  • Pie­ni- ja kes­ki­tu­loi­sil­le elä­ke­läi­sil­le enem­män ra­haa kä­teen. Eläk­kei­den ve­ro­tus­ta tu­lee alen­taa ja in­dek­si­jär­jes­tel­män re­mont­ti koh­ti puo­li­vä­li-in­dek­siä.
  • Esi­merk­ki­nä Si­pi­län hal­li­tuk­sen epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ta po­li­tii­kas­ta on di­a­bee­ti­koil­le ja ke­li­aa­ki­koil­le teh­ty­jen kor­vaus­ten hei­ken­nyk­set. Kor­vauk­set pi­tää pa­laut­taa.

Ohei­nen lis­taus an­taa vain viit­teen sii­tä, mitä kaik­kea pi­tää teh­dä. Se ker­too mitä juu­ri nyt liik­kuu pääs­sä­ni, kun val­mis­tau­dun käy­mään kes­kus­te­lua edus­kun­nas­sa hal­li­tuk­sen ta­lou­sar­vi­oe­si­tyk­ses­tä.

Juk­ka Gus­tafs­son

Kan­sa­ne­dus­ta­ja, val­tuu­tet­tu

_MG_4961.jpg

Avainsanat: Sipilän hallitus, koulutus, ilmastonmuutos,

Lapset tarvitsevat Terälahden koulun

Perjantai 31.8.2018

Julkaistu 31.8.2018 AL Mielipiteet - toimituksen lyhentämänä versiona

 

Jokaisen tamperelaisen kannattaa katsoa kaupunkimme karttaa. Sorila, Aitolahti, Kämmenniemi, Terälahti, Velaatta - suurin osa alueista on kotikaupunkimme maantieteellistä keskustaa!
 

Tuoreessa tutkimuksessa enemmistö Suomen kansalaisista haluaa pitää Suomen asuttuna. Uskon, että vielä suurempi osa tamperelaisista haluaa pitää arvokkaan Teiskon elävänä, maaseutumaisena osana kaupunkiamme. Jokainen tietää lähikoulun merkityksen paikallisille asukkaille ja esim. Teiskoon muuttaville uudisasukkaille.
 

Tähän ei mitenkään istu ”saneeraustyöryhmän” esitys Terälahden koulun lakkauttamisesta. Se on myös vastoin ryhmän omia linjauksia ”huolehtia palvelujen hyvästä saavutettavuudesta ja alueellisesta tasavertaisuudesta”.
Esityksen seurauksena pienten lasten koulumatkat pitenisivät kohtuuttomasti, asukkaiden viihtyvyys kärsisi, kaupunkilaisten eriarvoisuus kasvaisi tarpeettomasti. Tämän takia Terälahden koulu ja päiväkoti tulee säilyttää.  Tampereen pohjoisen alueen väestönkasvu vuodelle 2025 on ihan hatusta vedetty. Yhteisistä päätöksistähän se riippuu.
 

Koulutusihmisenä pidän tärkeänä, että lapsilla on mahdollisuus monipuoliseen ja laadukkaaseen opetukseen. Sen rinnalla on kuitenkin myös muita arvoja, jotka eivät sulje pois erilaisia valintoja.  Siksi lähikouluperiaate on niin tärkeä minulle. Toivon, että lautakunta katsoo perinpohjaisesti myös vaihtoehdot, jotka turvaavat tulevaisuudessa Terälahden koulun tulevaisuuden.
 

Esitetyillä tiedoilla ja perusteella pidän työryhmän esitystä sekä pormestariohjelman vastaisena että lapsipoliittisesti vääränä. Pidän myös esille tuotua aikataulua aivan käsittämättömänä. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että megaluokan kouluasiaa Tampereella vietäisiin kahdessa viikossa päätökseen!   Nyt jos koskaan on aidon kansalaiskeskustelun tarve ja paikka.
 

Jukka Gustafsson
kaupunginvaltuutettu, sd

 

Tampereen yliopiston itsehallinto on uhattuna

Tiistai 28.8.2018

Julkaistu HS Vieraskynä 28.8.2018
Eduskunnan olisi pitänyt turvata yliopistoyhteisön asema ja itsehallinnon toteutuminen uuden Tampereen yliopiston valmistelussa.
Vuonna 2010 voimaan tullut uusi yliopistolaki mahdollisti säätiöyli­opistojen perustamisen. Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) ja Tampereen yliopisto yhdistyvät vuoden 2019 alussa uudeksi Tampereen yliopistoksi. Uusi yliopisto on muodoltaan säätiöyliopisto.


Eduskunta päätti yli­opistofuusion mahdollistavista lakimuutoksista viime joulukuussa. Valitettavasti päätökset tehtiin ymmärtämättä yliopistojen toiminnan dynamiikkaa, eikä henkilöstön asemaa muutos­vaiheen hallinnossa varmistettu.


Uudessa Tampereen yliopistossa valtaa käyttää siirtymäkauden hallitus. Eduskunnan enemmistö antoi yliopistolakia muuttaessaan siirtymäkauden hallituksen valinnan yhdistyvien yliopistojen hallituksille. Siirtymäkauden hallituksessa ei ole yliopistoyhteisön edustusta.


Itsehallinnon kannalta arveluttavasti valitulle siirtymäkauden hallitukselle uskottiin samalla myös uuden yliopiston rehtorin valinta. Näin sille annettiin valta tehdä keskeinen valinta, joka linjaa uuden yliopiston alkua vuosiksi eteenpäin.
Tampereen uuden yliopiston järjestäytyminen on takkuillut, ja henkilöstöjärjestöt ovat yhdessä yli­oppilaskunnan kanssa kannelleet oikeusasiamiehelle. Ne kysyvät, jääkö yliopistoyhteisö nyt vaille niille perustuslaissa taattua valtaa yli­opiston hallituksen valinnassa ja yliopiston akateemisissa asioissa.


On lyhytnäköistä, että uuden yliopistosäätiön perustajat tuntuvat toistuvasti sivuuttavan yliopisto­yhteisön. Perustuslaissa turvatun yliopistojen itsehallinnon tehtävänä on turvata korkealaatuinen tiede, taide ja opetus. Yksi laadun tae on, että tiede, taide ja opetus kehittyvät itsenäisesti. Hallinnossa tämä tarkoittaa moniäänisyyttä, jossa on mukana yliopistoyhteisön edustus.


Nyt siirtymäkauden hallitus käyttää valtaansa myös uuden yliopiston ensimmäisen hallituksen valinnassa. Se on nimennyt hallitusvalinnasta vastaavaan konsistoriin puheenjohtajan ilman vaaleja. Konsistori päätti hiljattain äänin 10–10, ­että työsuhde yliopistoon vaaran­taisi hallituksen jäsenen riippumattomuuden. Äänestyksen ratkaisi ­puheenjohtajan ääni.


Perustuslakivaliokunnan vuonna 2009 antamassa lausunnossa todetaan, että yliopistoyhteisön edustus hallituksessa vahvistaisi yliopiston itsehallintoa. Riippumattomuuden määritelmä on siis Tampereella käännetty päälaelleen.


On nurinkurista, että yksityiset ja ulkopuoliset tahot pyrkivät käyttämään voimakkaasti valtaa Tampereen yliopiston hallinnossa rajaamalla yliopistoyhteisön pois hallituksesta tässä herkässä alkuvaiheen valmistelussa, jossa linjataan uuden yliopiston toimintaa ja henkeä.


TTY-säätiön ja uuden Tampereen korkeakoulusäätiön alkupääomat ovat vaatimattomia verrattuna tamperelaisten yliopistojen yhteen­laskettuun budjettiin, joka on noin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa siitä on julkista rahaa.


Lainsäätäjien ei tulisi katsoa toimettomina sivusta, kun yliopiston ulkopuolinen yritysmaailma näyttää nyt ottavan suhteellisesti verrattain pienillä taloudellisilla panostuksilla suurta päätösvaltaa niihin julkisiin varoihin, jotka valtio myöntää korkeakoulutukseen ja perus­tutkimukseen.


Uusi Tampereen yliopisto näyttää suuntaa koko Suomen yliopisto­kentälle. On arvokasta, että korkeakoulujen taustaryhmät edustavat yhteiskuntaa laajasti ja tuovat näin sekä lisäresursseja että omia näkemyksiään yliopistomaailmaan. Samalla yliopiston itsehallinnon ja yliopistoyhteisön roolin merkityksen ymmärtäminen korkealaatuisen tieteen ja sivistyneen yhteiskunnan perustana korostuu.


Onkin suuri sääli, että edus­kunnan enemmistö ei noudattanut perustuslakivaliokunnan suosituksia ja valinnut kantaa, jolle esi­timme sivistysvaliokunnassa vahvat perusteet. Tämä kanta olisi minimoinut väliaikaisen hallinnon roolin ja varmistanut yli­opistoyhteisön aseman Tampereen uuden yliopiston valmistelussa.


Jotta tällaista tilannetta ei pääsisi enää syntymään, seuraavan eduskunnan on syytä tarkastella yliopistolain säädösten riittävyyttä.


Pilvi Torsti ja Jukka Gustafsson

Torsti on kansanedustaja (sd) ja poliittisen historian dosentti. Gustafsson on kansanedustaja (sd) ja entinen opetusministeri.

Avainsanat: Tampereen yliopisto, yliopistofuusio, koulutus, säätiöyliopisto,

Gustafssonin puhe eduskunnassa - Varhaiskasvatuslaki 1. käsittely

Perjantai 29.6.2018 klo 11:30

gustafsson-hulkko-77622.jpg
Täysistunto

Keskiviikko 20.6.2018

Hallituksen esitys eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
 
Jukka Gustafsson sd

 

Arvoisa puhemies!

Sosiaalidemokraattien mielestä tällä lakiesityksellä olisi tullut kehittämisen lisäksi myös korjata ne merkittävät heikennykset, mitä varhaiskasvatukseen on tehty tällä vaalikaudella. Varhaiskasvatuksen suurimmat ongelmat ovat henkilöstön liian vähäinen määrä koko toiminta-aikana, liian suuret ryhmäkoot, vaihteleva laatu ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen sekä henkilöstön jaksaminen. Lisäksi työn arvostus ja — on myöskin selkeästi todettava — palkkaus eivät vastaa tehtävän merkityksellisyyttä ja vaativuutta. Näihin seikkoihin lakiesitys ei tuo parannusta. 

 

Lakiesitysluonnoksen lausuntokierroksella esitettyä kritiikkiä ei ole lakiehdotuksessa otettu huomioon, ja näihin isoihin megaluokan kysymyksiin — vaikka asiantuntijat niihin voimakkaasti puuttuivat sivistysvaliokunnassa — ei hallituspuolueilta ollut halua, tahtoa puuttua. 

 

Lakiesityksessä korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta — totta kai. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja yli kolmivuotiaiden ryhmäkokojen kasvattaminen Sipilän hallituksen toimesta sotii kuitenkin räikeästi tätä periaatetta vastaan — siis lapsen edun ensisijaisuutta. Ja nyt käsittelyssä olevassa laissa nämä heikennykset tulisi kumota. Sosiaalidemokraatit tulevat esittämään, tai äänestimme valiokunnassa ja äänestämme isossa salissa, jotta nämä heikennykset kumottaisiin. Tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on johtanut siihen, että kuntakohtaiset ratkaisut eroavat toisistaan ja kaikilla lapsilla ei ole enää yhtäläistä oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. 

 

Arvoisa puhemies!

Suomessa astui 1. päivä elokuuta 2014 voimaan uusi yhtenäinen oppilas- ja opiskelijahuollon laki, joka takaa psykologi- ja kuraattoripalvelut kaikille kouluasteille: esiopetukseen, perusopetukseen sekä lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. On välttämätöntä, että sama oikeus psykologipalveluun koskee myös varhaiskasvatusta. Se on tärkeää sekä varhaiskasvatuksessa olevien lasten, että heidän perheidensä, että varhaiskasvatuksen vaativaa työtä tekevien ammattilaisten kannalta. Tähänkin asiaan meillä on selkeä pykälämuutosesitys. Saimme kuunnella sivistysvaliokunnassa tästä asiasta erinomaisia asiantuntijoita, ja olisi voinut ajatella, että valiokunta olisi voinut yksimielisesti hyväksyä ja tehdä nämä muutokset. Näen myöskin niin, että psykologi osana varhaiskasvatuksen arkea tukee myös koko henkilöstön osaamista ja jaksamista ja varmistaa näin osaltaan päivähoidon laatua. 

 

Arvoisa puhemies!

Tästä henkilöstön rakenteesta ja kelpoisuusvaatimuksesta, joka on tämän hallituksen esityksen yksi heikko lenkki, heikko kohta, vakava valuvika, johon valiokunta yksimielisestikin totesi poikkeuksellisen vahvalla tekstillä seuraavaa: ”Valiokunta toteaa, että keskustelua henkilöstörakennepykälästä on osaltaan lisännyt hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen epäonnistunut muotoilu.” — siis yksityiskohtaisten perustelujen epäonnistunut muotoilu. Tämä oli niin vahva muotoilu, että muuten oikeinkin hyvä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Puumala, joka nyt on hetkeksi poistunut, omassa esittelypuheenvuorossaan pyöristi tätä kohtaa niin, että hän sanoi ”hieman epäonnistunut muotoilu” — no, sitä sattuu. 

 

Suomalaisen varhaiskasvatuksen yhtenä kulmakivenä pidetään henkilöstön moniammatillisuutta. Tästä tulee pitää jatkossakin kiinni. Sosiaalidemokraattien mielestä varhaiskasvatuksen moniammatillisuus toteutuu parhaiten siten, että päiväkodissa työskentelee sekä kasvatustieteen kandidaatteja, sosionomeja että lastenhoitajia. [Sari Multala: Hyvä!] Sosionomi voi vastata moniammatillisesta verkostotyöstä — perhekeskukset, sote-palvelut, mahdolliset sellaiset, neuvola, koulut, erityisopetus — ja varhaiskasvatuksessa toteutettavasta matalan kynnyksen perhetyöstä.

 
Pedagoginen vastuu tulee jatkossakin jakaa varhaiskasvatuksen kandidaattien ja sosionomien kesken perustuen sosionomien koulutukseen sisältyviin pedagogisiin opintoihin. Sosionomien kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään tulee määritellä siten, että sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet vähintään 60 opintopisteen laajuiset opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot tutkintoon sisältyneenä tai sen lisäksi, antavat kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään. Korostan ja korostamme sitä, että varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville henkilöille pitää rakentaa täydennyskoulutusreittejä osaamisensa ja kelpoisuutensa päivittämiseen.
 

Tavoitteena tulee olla, että kaikilla varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä on varhaispedagogiikan osaamista. 
 

 

Kuva: Hulkko (Demokraatti-lehti)

Lähde: Eduskunnan täysistunnon pöytäkirjat 20.6.2018

Avainsanat: varhaiskasvatuslaki, sosionomi, sosionomien kelpoisuus, varhaispedagogiikan osaaminen, lastentarhaopettaja, henkilöstön moniammatillisuus,

Valtuustoaloite: Professori Väinö Voionmaan syntymästä 150 vuotta - juhlistaminen ja muistaminen

Tiistai 19.6.2018

VALTUUSTOALOITE
PROFESSORI VÄINÖ VOIONMAAN SYNTYMÄSTÄ 150 VUOTTA – JUHLISTAMINEN JA MUISTAMINEN
 
 
 
Vuoden 2019 helmikuussa Väinö Voionmaan (1869 – 1947) syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.  Tampereen kaupungilla on useita syitä huomioida merkittävällä tavalla Tampereen kehitykseen vaikuttanut professori Väinö Voionmaa.
 

Väinö Voionmaa toimi Helsingin yliopiston dosenttina 1903-18, pohjoismaisen historian ylimääräisenä professorina 1918-36 sekä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun (joka myöhemmin siirrettiin Tampereelle ja otti nimen Tampereen yliopisto) kanslerina.
 

Talvella 1944 Väinö Voionmaalle luovutettiin kansalaisrahalahja hänen täyttäessään 75 vuotta.  Sen hän luovutti perustettavalle Väinö Voionmaa-säätiölle työläisnuoriso-opiston perustamiseksi Tampereen seudulle.
 

Kansalaislahjasta muodostui peruspääoma, jonka turvin opistoa alettiin rakentaa Ylöjärvelle keväällä 1950. Väinö Voionmaan sivistysihanteiden mukaan jokaiselle nuorelle oli oltava mahdollisuus koulutukseen sosiaalisesta taustasta riippumatta. Voionmaan opisto antoikin 1950-60 -luvuilla lähinnä yleissivistävää koulutusta, kuten peruskoulun yläasteella ja lukiossa tänä päivänä annetaan. Opisto antoi näin oppilaille valmiuksia myös jatko-opintoihin.
 

Professori, tutkija, raittiusmies, kansanedustaja, ministeri Väinö Voionmaa oli keskeisellä tavalla mukana perustamassa Työväen Sivistysliittoa v. 1919 ja Työväen Akatemiaa v. 1923.
 

Väinö Voionmaa istui Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajana vuodesta 1919 alkaen aina kuolemaansa vuoteen 1947 asti.  Vuodet 1922-1947 Voionmaa edusti Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä.
 

Jatkosodan loppuvaiheiden aikana Voionmaa oli eduskunnan ns. rauhanopposition epävirallinen johtaja. Hän oli mukana Tarton rauhanneuvotteluissa 1920, Moskovan rauhanneuvotteluissa 1940, sekä hän osallistui Pariisin rauhan solmimiseen II maailmansodan jälkeen.
 

Väinö Voionmaa toi suomalaiseen historiantutkimukseen uusia metodologisia oivalluksia ja menetelmiä. Hänen teoksistaan useat ovat vielä tänäänkin alansa arvostettuja auktoriteetteja, etenkin keskiajan historian tutkimukset.
 

Hänen huomattavimpia teoksiaan ovat:
·       Tampereen kaupungin historia I–III, 1903–1910
·       Suomen karjalaisen heimon historia, 1915
·       Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, 1912
·       Suomi Jäämerellä, 1918
·       Hämäläinen eräkausi, 1948
 
Väinö Voionmaalle on pystytetty patsas Tampereen yliopiston pääoven eteen.  Professori Väinö Voionmaa oli Tampereen yliopiston edeltäjän, Yhteiskunnallisen korkeakoulun ensimmäinen kansleri vuosina 1945-1947.  Kuvanveistäjä Kauko Räiken suunnittelema "Kasvu" –veistos paljastettiin 40-vuotiaan Yhteiskunnallisen korkeakoulun edustalla Tampereen päivänä 1.10.1965.
 

Esitämme, että Tampereen kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin yhteistyössä Tampereen yliopiston ja Väinö Voionmaa –seuran kanssa, jotta professori Väinö Voionmaan elämäntyölle - erityisesti yliopisto- ja kansansivistäjänä - järjestettäisiin esim. korkealaatuinen seminaari ja juhlavastaanotto Tampereen raatihuoneella.
 

 
Tampereella 18.6.2018
 
 
 
Jukka Gustafsson
kaupunginvaltuutettu, sd

Avainsanat: Väinö Voionmaa

Sivistysvaliokunnan demarit: Koulutus ja tutkimus huutaa tulevaisuuspanostuksia - nykyhallituksen täsmätoimet ovat näpertelyä

Perjantai 18.5.2018 klo 14:17 - koulutuspolitiikka, eriävä mielipide, sivistysvaliokunta,


Nykyhallituksen suunnitelma julkiselle taloudelle vuosiksi 2019-2022 on surullista luettavaa. Hallituksen kunnianhimo on nollassa ja valitettavasti sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajat eivät olleet valmiita nostamaan rimaa edes koulutuspolitiikan osalta. Tämän vuoksi sivistysvaliokunnan sd-kansanedustajat Jukka Gustafsson, Eeva-Johanna Eloranta ja Pilvi Torsti jättivät valiokunnan lausuntoon julkisen talouden suunnitelmasta eriävän mielipiteen.

- Porvarihallitus ja myös sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajat panevat pään pensaaseen. Kun pitäisi panostaa koulutukseen ja osaamiseen, niin asiantuntijavaliokunta, jonka pitäisi olla koulutuksen ja tutkimuksen puolella, vaan keikaroi tyhjillä sanoilla.   Keskustan ja kokoomuksen sivistysporvarit ovat valitettavasti kuihtuvaa luonnonvaraa puolueessaan. Nyt tarvitaan tekoja ja uusia aloitteita. Koulutuksen ja osaamisen suunnan kääntäminen jää sosiaalidemokraateille, joille se tietysti historian valossa onkin kuulunut ja näyttää kuuluvan edelleen, Gustafsson toteaa.

Hallitus on valinnut yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen sijaan näpertelyn, sillä panostukset eriarvoisuuteen ja koulutukseen ovat täysin kosmeettisia tehtyihin leikkauksiin nähden. Nyt pitää tehdä uudistuksia, jotka vahvistavat työllisyyden ja kestävän kasvun edellytyksiä pitkällä aikavälillä ja jotka vahvistavat oikeudenmukaisuutta ja kaikkien ihmisten osallisuutta sekä uskoa tulevaan. Kasvun edellytysten vahvistaminen tarvitsee koulutuspanostuksen ohella uusia panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

- Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja lausunnoissa tuli selkeästi ilmi se, että hallitukselta puuttuu kokonaiskuva siitä, miten Suomea pitäisi kehittää ensi vuosikymmenellä. Massiivisten koulutusleikkausten seurauksena kaikki koulutussektorit haukkovat henkeä ja näyttää siltä, että hallitus yrittää vain muodon vuoksi tarjota tekohengitystä, Eloranta sanoo.

Julkisen talouden suunnitelma sisältää yksittäisiä lasten ja lapsiperheiden tukitoimia eri hallinnonaloilla, mutta ne eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, jolla lasten ja nuorten hyvinvointi ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet pystytään turvaamaan saman aikaisesti muiden jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen tavoitteiden kanssa. Riittävällä perusrahoituksella ja kehittämistyötä tukevalla lisärahoituksella voidaan parhaiten varmistaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen korkea laatu.

- Koulutussektorilla tarvitaan rohkeita, eteenpäin suuntaavia päätöksiä. Sosialidemokraatit haluavat, että nykyinen 9-vuotinen peruskoulu jatkuu saumattomasti 3-vuotisella toisella asteella, josta muodostuu oppivelvollisuus. Myös koulun aloitusta tulee joustavoittaa siten, että esiopetus järjestetään joustavasti 5-6-vuotiaille mahdollistaen joustava koulunaloitusikä. Sosialidemokraatit haluavat, että peruskoulun päätyttyä kaikilla on vahvat kansalaistaidot, joiden avulla pärjääminen ja osallisuus muuttuvassa yhteiskunnassa on mahdollista, Torsti painottaa.


Lisätietoja:

Jukka Gustafsson
050 511 3038

Eeva-Johanna Eloranta
050 523 2309

Pilvi Torsti
040 719 1206

Gustafssonin Vappupuhe Tampereen Keskustorilla 1.5.2018

Tiistai 1.5.2018 klo 15:54

Hyvät ystävät, toveritjukka2.jpg
 
On suuri kunnia Suomen kansan edustajana puhua tänä vuonna 2018 Tampereen Keskustorilla.
Sisällissodasta on kulunut 100 vuotta.  Kuten tiedämme Tampere, Messukylä, Lempäälä, Vesilahti ja koko Pirkanmaa kantoivat raskaimman uhrauksen sodassa.

 
Pää pystyssä ja sydän paikallaan on Tampere kohdannut teoissaan ja muistoissaan Suomen historian murheellisimmasta keväästä ja kesästä 100 vuoden takaa.

 
Olemme toteuttaneet ja nähneet täällä teattereidemme, niin Työväen Teatterin kuin Tampereen Teatterin upeat esitykset, Tampereen Oopperan " Veljeni vartija" -esitykset, Työväen museo Werstaan "Vapaus-näyttelyn".  Lisäksi lukuisat hyvät seminaarit ja keskustelut. Unohtamatta Presidentti Niinistönkään rakentavaa puhetta Tampereen yliopistolla.

 
Uskallan sanoa, että Tampere on ottanut upeasti vuonna 2018 paikkansa Suomen historian tulkkina ja tuntona. Suomen johtavana, vasemmistolaisena koulutus- ja kulttuurikaupunkina näin pitää ollakin.

 
Hyvät ystävät,
Itsenäisestä Suomesta tehtiin hyvinvointivaltio, puutteineenkin, vahvan vasemmiston ja ay-liikkeen voimin.  Kunnioituksemme sukupolvelta toiselle kestäneellä työlle!

 
Taistelu paremmasta huomisesta jatkuu. Tänäkin Vappuna miljoonat ihmiset ympäri maailman kokoontuvat punaisten lippujen ääreen. Kvartaalikapitalismi ja kaverikapitalismi vaativat vastavoiman, vaihtoehdon.
Suomessa Sipilä-Orpon -porvarihallituksen avokonttorissa on puhaltanut kylmä viima. Epäoikeudenmukaisuuden synnyttämiä vilunväreitä on kulkenut ihollani päivittäin. Ehkä juuri siksi Kokoomuksen ruiskukka on lakastumassa ja Keskustan apilankukasta lehdet tippuvat.

 
Kun pitäisi luoda uskoa tulevaisuuteen, niin maan hallitus toimii täysin päinvastoin.
Hallitus on jo leikannut lapsilta ja nuorilta koulutuksesta lähes miljardin.
Opiskelijoilta opintotukea on leikattu yli 80 euroa kuukaudessa.
Sosiaaliturvaa on leikattu yli 700 miljoonalla, ja sitten kehysriihessä rehvakkaasti palautetaan 50 miljoonaa! Sama, jos laastarilla koetettaisiin paikata avomurtumaa.

 
Indeksit on jäädytetty!  Tästä sairaat ja pienituloiset eläkeläiset erityisesti kärsivät.
Samanaikaisesti rahaa on käytetty suurten perintöjen verotuksen keventämiseen, metsälahjavähennykseen ym. Yhteensä 200 miljoonaa euroa. Sitä kutsutaan kaverikapitalismiksi!

 
Hävytöntä, raukkamaista hallitus. Näitä päätöksiä olleet tekemässä niin Perussuomalaiset kuin Sinisetkin. Missä sininen, siellä petos ja ongelma!

 
Sitten varsinainen Sipilän viimeisin kakkaroiden kakkara. Siis sama kakkara jolla Sipilä lupasi panna Suomen kuntoon.  Hallitus on ilmoittanut heikentävänsä työehtoja erikseen alle 30-vuotiailta sekä alle 20-hengen yrityksessä työskenteleviltä. Työsuhteet saa tehdä määräaikaiseksi ilman perusteita, kun työntekijä on ollut kolme kuukautta työttömänä. Nuori voidaan laittaa ikuiselle koeajalle!
Esitys on syrjivä ja työntekijöiden yhdenvertaisuutta rikkova!
 

Nuoret joutuvat jo nyt kamppailemaan jatkuvan epävarmuuden kanssa, ja porvarihallitus panee vielä uusia kiviä nuorten taskuun. Ei muuten onnistu. Tämä korjataan varmasti, jos ja kun valta vaaleissa vaihtuu.
 

Hyvät kuulijani.
Minun on pakko kysyä teiltä täällä historiallisella Tampereen Keskustorilla, jolla on sentään luettu "Punainen julistus".
Kysyn, ketkä teistä haluavat, että eduskuntavaalien jälkeen maassa jatkaisi Sipilä- Orpon oikeistohallitus?  Jos ette halua, niin vastatkaa kuuluvasti.  
EMME HALUA.
Vielä kovemmin, että kaikki kuulee. EMME HALUA.
Kiitos.

 
Sosialidemokraateilla on valmisteilla mittava uudistusohjelma.
o   Tarvitsemme varhaiskasvatusuudistuksen.
o   Tarvitsemme oppivelvollisuuden tai oppimisoikeuden laajentamisen ja maksuttoman toiseen asteen koulutuksen.
o   Lupaamme miljardipanostuksen koulutukseen ja tutkimukseen.
o   Sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksen.
o   Tarvitsemme luottamusta työelämään, emme työehtojen heikentämistä!
o   Pieniä eläkkeitä suosivan eläkeuudistuksen.

 
Toverit!
On aika tuoda politiikkaan takaisin arvokkuus, oikeudenmukaisuus ja vastuu heikommista!
Tulevaisuus on meidän omissa käsissämme. Suomi muuttaa suuntaa vain vaalien kautta. Haluan uuden suunnan.
Kutsumme kaikki mukaan. Olethan valmis?
Arvo Salon sanoin:
" Liehu, punalippu liehu,
  kiehu, punasappi, kiehu"
 
Hyvää Vappua kaikille.

(Puhe alkaa kohdasta 0:48 - Kesto noin 8 min. PS.
Pahoittelemme äänen laatua, äänitys tehty on yleisön joukosta)

SDP:n Gustafsson: Varhaiskasvatuslaki on auki, hallituksella on tuhannen taalan paikka korjata virheensä

Lauantai 21.4.2018

Tiedote
Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen hallituksen varhaiskasvatuslakiesityksen. SDP:n ex-opetusministeri, kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Jukka Gustafsson muistuttaa, että se tarkoittaa myös sitä, että hallitukselle tarjoutuu nyt tuhannen taalan paikka korjata aiemmat virheensä.

 

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnalla ja ennen kaikkea hallituksella on mahdollisuus tarkastella tehtyjä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajausta ja ryhmäkokojen kasvatusta, joiden molempien korjaaminen näyttää annetusta lakiesityksestä unohtuneen, summaa Gustafsson.

 

Sivistysvaliokunnan sd-kansanedustajat Jukka Gustafsson, Eeva-Johanna Eloranta ja Pilvi Torsti ovat tehneet lakialoitteen subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta varhaiskasvatukseen. Kohentuneen taloustilanteen lisäksi vaikuttaisi sille, että halukkuutta tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden palauttamiseen löytyy myös hallituksen riveistä. Viimeksi hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz ilmoitti 18.4. istunnossa muuttaneensa kantaansa ja totesi, että ” tämä kysymys tulee arvioitavaksi viimeistään seuraavan hallituksen ohjelmaa neuvoteltaessa”.

 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on johtanut siihen, että kuntakohtaiset ratkaisut eroavat toisistaan. Kaikilla lapsilla ei ole enää yhtäläistä oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen taustasta, vanhempien työmarkkina-asemasta ja asuinpaikasta riippumatta. Samassa yhteydessä päätetty varhaiskasvatuksen yli 3-vuotiaiden lapsiryhmien suurentaminen on toteutettu tai jätetty toteuttamatta ympäri maata hyvin eri tavalla. Yhdessä nämä varhaiskasvatuksen säästöt ovat johtaneet siihen, että lapsiryhmien suuruus vaihtelee hyvin paljon asuinpaikasta riippuen. Lasten ja perheiden eriarvoisuus on kasvanut riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat.

 

- Lasten ja aikuisten suhdeluvun tulee mahdollistaa laadukas varhaiskasvatus. Varhaiskasvatuksen laadun tulee olla tasalaatuista kunnasta tai varhaiskasvatuspaikasta riippumatta. Toivon, että hallitus tarttuu tähän mahdollisuuteen ja korjaa virheensä, jota tällä hetkellä maksatetaan sekä lapsia epätasa-arvoistamalla että päiväkotien henkilökuntaa uuvuttamalla, Gustafsson sanoo.

 

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus on ristiriidassa perustuslain ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa. Esitys ei turvaa jokaiselle lapselle yhdenvertaista oikeutta varhaiskasvatuslain tavoitteiden mukaiseen varhaiskasvatukseen, koska lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan heidän vanhempiensa työmarkkina-aseman mukaan.

 

Lisätietoja:
Jukka Gustafsson
050 511 3038

Oppivelvollisuus lapsen oikeutena ei ole ideologinen kysymys

Torstai 19.4.2018

Julkaistu Aamulehden Mielipide-palstalla 19.4.2018

 

Suomessa käydään nyt vilkasta keskustelua oppivelvollisuusiän nostosta. SDP on ajanut asiaa jo pitkään. Viime vuoden aikana tukea on saatu johtavilta talousasiantuntijoita ja tutkijoilta. Laajassa koulutuspoliittisessa kannanotossa myös OAJ asettui tukemaan oppivelvollisuusiän nostoa.

 

Pirkanmaan Kokoomusnaisten pj. M. Mustakallio (AL. 16.4. ) toivoo "kaavamaisen yleisen pidentämisen sijaan" oppimismotivaation tehostamista oppimisympäristöjä ja pedagogiikkaa kehittämällä. Näin on pyritty jo tekemään, mutta sekään ei riitä. Täsmätoimia on kokeiltu ja kehitetty jo vuosikymmeniä. Huolimatta siitä, että osaamisen merkitys yhä kasvaa, ikäluokasta jää lähes 10 000 nuorta - eli 15 % - pelkän peruskoulun varaan. Näin ei voida jatkaa.

 

Suomessa on oppivelvollisuuden yläikäraja, joka lopettaa eniten tukea tarvitsevien lasten tukemisen 2 vuotta ennen kuin he ovat saavuttaneet lapsen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsuuden yläikärajan.

Professori Roope Uusitalon johtaman talouspolitiikan arviointineuvoston tammikuussa julkaistussa raportissa esitetään, että koko ikäluokka suorittaa toisen asteen tutkinnon. Arviointineuvoston mukaan iän nosto 18 vuoteen nostaisi merkittävästi toisen asteen tutkinnon suorittavien osuutta ja tämä tuottaisi merkittävää hyötyä nuorten työllistymiselle ja tuloille. Se olisi hyvin kohdentuva ja kustannustehokas tapa parantaa koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten työmarkkina-asemaa. 


Myös kansainväliset tutkimukset tukevat oppivelvollisuusiän noston positiivisia vaikutuksia.
Arviointineuvosto arvioi oppivelvollisuusiän noston tuottavan pitkällä aikavälillä noin 140 miljoonan euron fiskaalisen hyödyn. Uudistus olisi vähintään kustannusneutraali, vaikka siihen sisältyisi myös mittavia panostuksia opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen.
 

Korostan sitä, että muutos vaatii rinnalleen myös yläkoulun kehittämistä. Oppivelvollisuusiän nosto on tärkeä viesti siitä, että nuoren paikka on koulussa, työpajassa, oppisopimuskoulutuksessa ym. Nykyisessä järjestelmässä 15-16 vuotias lapsi(!) voi valita itsensä ulos koulutuksesta. Se ei ole lapsen edun mukaista. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös emeritusprofessori Matti Rimpelä tuoreessa lapsi-asiavaltuutetun kertomuksessa.

 

Mielestäni voidaan yhtä hyvin puhua oppimissoikeudesta kuin oppivelvollisuudestakin. Oppivelvollisuusikää ei pitäisi nähdä ideologisena kysymyksenä. Pinnallisen uudistamispuheen sijaan kaipaamme nyt isoja uudistuksia, jotka vaikuttavat vuosien ja vuosikymmenten päähän.

 
Jukka Gustafsson
Kansanedustaja
SDP:n koulutus- ja sivistystyöryhmän pj

Avainsanat: oppivelvollisuusiän nosto, talouspolitiikan arviointineuvosto, oppivelvollisuusikä,

Ex-opetusministeri Gustafsson: Nuoret sen sanoivat, maksuttoman toisen asteen tulee kuulua kaikille!

Lauantai 24.3.2018

Tiedote


- Nuorisobarometriä pidetään nuorten äänenä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tänä vuonna tämä ääni antoi meille poliitikoille tärkeän viestin, toteaa kansanedustaja, pitkän linjan sivistyspoliitikko ja entinen opetusministeri Jukka Gustafsson.

- Nuorisobarometri sanoi varsin selväsanaisesti, että nuoret kannattavat oppivelvollisuuden pidentämistä kattamaan koko toinen aste. Aivan erityisen tärkeää on, että myös enemmistö koulutuksen ulkopuolelle jääneistä nuorista kannattaa oppivelvollisuuden pidentämistä. Tämä on viesti, jonka toivon kantautuvan vahvana hallituksen ja erityisesti opetusministerin korviin.

Maailma on muuttunut, eikä pelkkä peruskoulu enää takaa nuorelle työllistymistä ja hyvää elämää. Gustafssonin mukaan on seuraavan askeleen aika.


- Tätä päivää ei ole sellainen Suomi, jossa nuoren tulevaisuus päätetään jo peruskoulun portin jäädessä taakse. Suomen kaltainen maa kykenee tarjoamaan kaikille nuorilleen eväät parempaan elämään ja koulutuksen, jolla työllistyminen onnistuu ja jatko-opiskelu on mahdollista. Maksuton ja kaikille kuuluva toinen aste on tasa-arvotyö, joka kitkee eriarvoistumista ja antaa toivoa.

- Jokainen nuori on arvokas, mutta jokainen nuori on omanlaisensa. Siksi tarvitaan monenlaisia oppimisen polkuja, joilla nuori voi hankkia itselleen toisen asteen koulutuksen. SDP kertoi tällä viikolla kymmenen kohdan ohjelmastaan eriarvoistumisen vähentämiseksi. Siinä nimenomaan koulutukseen liittyvät asiat ovat vahvasti esillä. Kaikille kuuluvan maksuttoman toisen asteen lisäksi me haluamme lisätä perusopetuksen laatu- ja tasa-arvorahoitusta ja vahvistaa nuorisotakuuta ja nuorten aikuisten osaamisohjelmaa.


Lisätietoja:


Jukka Gustafsson

p. 050 511 3038

Avainsanat: nuorisobarometri, oppivelvollisuuden pidentäminen, opetusministeri, nuorisotakuu, oppimispolku

Gustafsson: "Hyvä, kun asiantuntijat kaitsevat hallituksen koulutuspolitiikan linjaa!"

Tiistai 13.3.2018 klo 15:05

Tiedote:
SDP:n kansanedustaja ja ex-opetusministeri Jukka Gustafsson on hyvillään, että hallitusta opastetaan koulutuspolitiikassa oikeille linjoille.
 
– Osaamisen tulevaisuuspaneeli ja sen asiantuntijat ovat päätyneet SDP:n koulutusnuotin kanssa samaan sävellajiin. Ja on ilo havaita, että opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on omaksunut sen myös, sanoo Gustafsson OKM:n Osaamisen tulevaisuuspaneelin työstä tiedotetusta annista.
 
– Harmi vain, että hallituksen toimet ovat tähän asti näyttäytyneet leikkauksina, josta priorisointi on unohdettu. Esimerkiksi nuorten aikuisten osaamisohjelman lopetus on ollut juuri päinvastoin kuin opetusministeri nyt tänään sanoi. Myös vapaa sivistystyö ja ammatillinen aikuiskoulutus ansaitsee lisätukea eikä vain kauniita sanoja juhlapuheissa, jatkaa Gustafsson.
 
SDP:n tuoreessa koulutuspoliittisessa ohjelmassa sanotaan:
”Tarvitaan kunnianhimoinen visio paremmasta tulevaisuudesta, jossa määrätietoisesti tavoitellaan koko väestön koulutus- ja osaamistason nostamista. Sosialidemokraatit esittävät useamman vaalikauden mittaista tiekarttaa suomalaisen koulutuksen uudistamiseksi. Tämä työ tulee tehdä parlamentaarisena työnä, laajasti eri sidosryhmiä kuullen sekä tutkittua tietoa hyödyntäen.”
 
– Hallituksen alun virhearvioiden ripeän korjaamisen nyt ja heti -toimien lisäksi tarvitaan pitkänaikavälin kestäviä ratkaisuja. Siihen työhön odotamme nyt kutsua, kun hallituskin osoittaa oppimiskykyä – oppimalla omista virheistään, viisaampiaan kuunnellen. On viimeinen hetki reivata hallituksen kurssia, sen viimeisen kehysriihen päätöksissä, toivoo Gustafsson.

Lisätietoja: Jukka Gustafsson 050 511 3038
img_23832.jpg

Avainsanat: Sipilän hallitus, koulutus, koulutuspolitiikka

Sdp:n Torsti ja Gustafsson: Opetusministerin varmistettava yliopistolaisten asema Tampereella

Maanantai 12.2.2018

SDP tiedote
Tampereelle perustettavan uuden yliopiston onnistuminen edellyttää, että kaikki keskeiset toimijat voivat osallistua ratkaisujen tekoon. Kun Tampere3-hankkeen tilanne nyt on kärjistynyt, opetusministerin on viipymättä kutsuttava osapuolet kokoon ja arvioitava tilanne, vaativat Sdp:n kansanedustajat dosentti Pilvi Torsti ja entinen opetusministeri Jukka Gustafsson.

Torstin ja Gustafssonin mukana kärjistynyt tilanne on seurausta eduskunnan ratkaisusta, jossa ei kuunneltu tiedemaailmaa.

”Teimme kaikkemme, jotta sivistysvaliokunnan kansanedustajat olisivat ymmärtäneet, kuinka olennaisia ratkaisuja johtosääntö ja uuden yliopiston rehtorin valinta ovat. Yliopistodemokratia takaisi sen, että kaikki keskeiset yliopistoryhmät – johto, henkilöstö ja opiskelijat – olisivat mukana päättämässä. Nyt näin ei ole” Torsti toteaa.

Sivistysvaliokunta päätyi Torstin kritisoimaan ratkaisuun yhden äänen enemmistöllä. Yhdistyvien yliopistojen hallituksien sijaan päätöksiä tekee nyt erillinen siirtymäkauden hallitus. Väliaikainen elin valitsee myös uuden yliopiston rehtorin. Aiemmin Helsingin yliopistossa tutkijana ja opettajana työskennelleen Torstin mukaan valiokunnan kahdesta tiedetaustaisesta jäsenestä toinen ei ollut mukana äänestyksessä.

Torsti ja Gustafsson korostavat, että nyt avainasemassa on siirtymäkauden hallitus. Sen jäsenten täytyy ymmärtää, että heillä on oikeus ja velvollisuus päättää niin hyvästä johtosäännöstä kuin mahdollista. Monet asiat voidaan jättää myös päätettäväksi myöhemmin.

”Koska tilanne on kärjistynyt ja tulehtunut, myös ministerin on syytä tehdä kaikkensa, jotta yliopistolaiset pääsevät päättämään omasta tulevaisuuden yhteisöstään. Ei ole kenenkään etu, että uusi yliopisto lähtee liikkeelle huonosti valmisteltuna ja riitaisessa tunnelmassa” Gustafsson painottaa.

Lisätietoja 
Jukka Gustafsson
p. 050 5113038

Sdp:n kansanedustajat herättelevät hallituspuolueen kansanedustajia TTT:n hädästä: tuen leikkaus on kohtalokasta Tampereen maineelle

Lauantai 20.1.2018

Julkaistu Aamulehdessä 20.1.2018

 

Yli 100-vuotiaalle teatterille rahoituksen alasajo on vaikutuksiltaan dramaattinen. Se olisi kohtalokas isku myös teatterikaupunki Tampereelle.
Tampereen Työväen Teatteri on yhtenä kansallisena päänäyttämönä ollut valtakunnallisesti arvostettu ja suosittu. Yleisöstä 40 prosenttia tulee muista maakunnista.



Teatterimme on kansallinen instituutio. Valtion niin sanotun asiantuntijatyöryhmän esitys – tosin erimielinen – teatteri- ja orkesterilain muuttamiseksi on käsittämätön.
Kaikki kansalliset päänäyttämöt keskitetään pääkaupunkiin ja rahoituksen painopiste siirtyy sinne.



Herätys nyt kaikki Pirkanmaan hallituspuolueiden kansanedustajat.
On noloa, että varmaan lähinnä vain oman kulttuurisektorinsa niin sanotut asiantuntijat työryhmässä eivät nähneet metsää puilta. Työryhmän ”perustelut” ovat virheellisiä.


Teatterikomitea näki aikanaan viisaasti, että Kansallisteatterista, Tampereen Työväen Teatterista ja Kansallisoopperasta tehtäisiin vahvemman taloudellisen tuen saajia.
No, lopulta päädyttiin siihen, että Kansallisteatteri, Svenska Teatern ja Tampereen Työväen Teatteri saavat erityisaseman. Kaikki valtion teatterit eivät tuolloin voineet olla vain pääkaupungista – TTT:n erityisasemaan oli toki myös hyvin painavia taiteellisia syitä.


Yli 100-vuotiaalle teatterille rahoituksen alasajo on vaikutuksiltaan dramaattinen. Se olisi kohtalokas isku myös teatterikaupunki Tampereelle. Koko teatterikenttä kärsii, jos toiselta pääveturilta otetaan toinen kisko pois. Jopa päänäyttämön toiminta on vaarassa.


TTT on ottanut oman paikkansa yhtenä maan johtavista teattereista aivan erinomaisesti. Ensi-iltoja on toistakymmentä ja monet kantaesitykset päätyvät myös muualle. Näyttämöitä on useita ja ohjelmistoa lastenteatterista musikaaleihin ja stand up -esityksiin.


Ehkä kuvaava esimerkki kansanteatterista on Vuonna 85 -musikaali, jonka näki lähes 300 000 katselijaa. Se on koko 2000-luvun suosituin kotimainen näytelmä. Myös Sirkku Peltolan kotimaiset näytelmät ja musikaalit edustavat valtakunnallisestikin merkittävää teatteritaidetta. Luettelo on pitkä.


Työryhmän esitys, joka tarkoittaisi alueen saamien valtionosuuden leikkausta 24 prosentilla, on estettävä.


Kysymys on lopulta tietysti Tampereen maineesta kulttuurikaupunkina. Ei leikata parhaita, kauneimpia oksia pois. Muistutamme myös merkittävistä työllisyysvaikutuksista matkailun, hotellien, ravintoloiden ja kaupan osalta.

Vetoamme erityisesti paitsi koko kulttuurikentän toimijoihin, niin vallan erityisesti hallituspuolueiden kaikkiin kansanedustajiin. Haluamme uskoa, että tämä Työväen Teatterin alasajo estetään yhteisvoimin.


Jukka Gustafsson, Pia Viitanen



img_2383.jpg
 

Tuntemattoman seurassa

Maanantai 20.11.2017

Julkaistu VIIKKOTAMPERE-lehdessä 15.11.2017

 

Lähes kaikki, mitä uudesta Tuntematon sotilas -elokuvasta on kirjoitettu, on kovin ylistävää. Silti olen siirtänyt elokuvan katsomista kuin hyvän jälkiruoan tilaamista.

 

Olisin toivonut, että Tuntemattoman sijaan olisi tehty todella laadukas uusi Pohjantähti- elokuva. Pohjantähti-elokuvilla on omat ansionsa, mutta ne ovat monilta osin kömpelöitä.  Linnan suuren trilogian kaari ei katsojalle välity. Jotain jää puuttumaan. Jos olet nähnyt maailmankuulun italialaisohjaajan B. Bertoluccin ohjaaman "1900”-elokuvan, niin tiedät mistä on kysymys. Samankaltainen tarina kuin Pohjantähdessä. Olisiko siinä Aki Louhimiehen seuraava näytön paikka?

 

Paljonko läheisiämme kuoli talvi- ja jatkosodassa? Talvisodassa 1939-40 kuoli 27 000 sotilasta ja jatkosodassa 63 000. Kuolleiden venäläissotilaiden määrä jatkosodassa on jopa 300 000 kuollutta. Suuri uhrien määrä vetää nöyräksi.

 

Ei enää koskaan sotaa!

 

Vakavasta aiheesta vähän kevyempään. Elokuvan aineksia on ollut myös politiikassa. Pääministeri on pitänyt omaa Kesärannan kesäteatteria.  Kriitikoilta ja suurelta yleisöltä salassa.

Me kesäteatterifanit tiedämme, että lavalle hankitaan rekvisiittaa, vanha auto, oikea hevonen, elävä possu jne. Mutta maan hallitus pani paremmaksi.

 

En muista nähneeni Teiskon, Nokian, Lempäälän, Pyynikin tai Rönnin kesäteatterissa, että ihminen olisi "salakuljetettu " auton tavarakontissa näyttämölle, tai sieltä ulos.  Suomalainen politiikka palasi kerralla maailman valtamedioihin. New York Times ja El Pais eivät tule kulkemaan onnensa ja ilonsa ohi.  Ja Ylen kanavilla liput ei maksa mitään.

 

Jukka Gustafsson, kansanedustaja

Tiedote: SDP haluaa varmistaa Tampere3:n aloituksen

Perjantai 29.9.2017

Tiedote 29.9.2017

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt talousarvioaloitteen Tampere3-hankkeen käynnistymisen varmistamiseksi vuonna 2018. Eduskuntaryhmä esittää 10 miljoonan euron määrärahaa hankkeen käynnistämiseen ja tukemiseen. SDP:n pirkanmaalaiset kansanedustajat ovat tyytyväisiä Tampere3:n nostamisesta yhdeksi puolueen ensi vuoden koulutuspoliittisten tavoitteiden kärjistä.

– On tärkeää, että Tampere3 –hanke saa riittävät resurssit käyttöönsä heti alussa. Näin taataan valtakunnallisesti merkittävän korkeakoulufuusion onnistuminen parhaalla mahdollisella tavalla alusta lähtien. Suomi saadaan nousuun panostamalla nuoriin, koulutukseen ja tutkimukseen, sanoo ex-opetusministeri, kansanedustaja Jukka Gustafsson.

Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu valmistelevat yhdessä uutta mallia suomalaiseen korkeakoulutukseen. Uusi korkeakouluyhteisö aloittaa 1.1.2019. Yhteisössä kohtaavat talouden, tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimus. Tampere3:n tavoitteena on luoda tieteenalojen rajapinnoista ammentavan monialaisen, innostavan ja globaalisti kiinnostavan tutkimus- ja oppimisympäristön.

Tampereen alueen korkeakouluilla on ollut viime vuosikymmeninä keskeinen rooli seudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Alueella on vahva koulutusinfrastruktuuri. Vahvoja aloja ovat mm. ICT-, ohjelmisto- ja tuotantoteknologia. VTT on keskittämässä valmistavan teollisuuden osaamisensa ja tutkimustoimintansa Tampereelle. Tampereen kolmen korkeakoulun, erityisesti TAMKin ja TTY:n painoaloilla ja profiloitumistoimilla on selkeä yhteys alueen osaamiskärkiin. Osaamisen uudistaminen ja hyödyntäminen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn kehittyminen edellyttävät kuitenkin uudenlaisia rakenteita. Perinteiset korkeakoulujen erillisyyteen perustuvat rakenteet eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla uuden tiedon tuottamisessa, tieteen ja tutkimuksen harjoittamisessa tai tutkimustulosten hyödyntämisessä.

Lisätietoja:
Jukka Gustafsson  050 511 3038
Sanna Marin  040 593 5535
Ilmari Nurminen  050 351 7044
Piia Viitanen  050 511 3038

Työväenkirjallisuuden päivät - Puhe

Lauantai 2.9.2017

Hyvät Työväenkirjallisuuden päivän osallistujat!
On ilo olla jälleen tässä tapahtumassa kirjallisuuden ystävien lukuisassa joukossa. Nyt kun itsenäisyyden juhlavuotta vietetään, on kirjallisuudenpäivän teemaksi valittu suomalainen arki. Arjen kuvaaminen on aina ollut työväenkirjallisuuden ydintä – arjesta ja eletyn elämän kautta ovat löytyneet ne tärkeät aiheet monille kirjailijoille.
Yhteiskunta ja ihmisten arki on kokenut monenlaisia muutoksia.  Jokapäiväisestä arjesta löytyy ammennettavaa, kriittistä sanottavaa ja elämänmakuista kerrottavaa tämänkin päivän kirjailijoille. Monet heistä ovat esiintyneet myös täällä Työväenkirjallisuuden päivässä.
Arki, työelämä ja vapaa-aika ovat kaikki muuttuneet melkoisesti viimeisen sadan vuoden aikana. Oli aika, jolloin tavallisella kansalla -niin aikuisilla kuin lapsillakin- melkein kaikki elämä oli raadantaa.
"Jaa…a. Kai tästä täytyy lähtee kannattaan pappilaa. Niin… Ettei vallan konkurssia tule. Vielä mun selkäni yhden herrasväen pystyssä pitää. Ja pitäs hyvinkin, mutta kun täytyy ruokkia semmonen kaarti piikoja vielä kaupan päälle."
Suomalaisten rakkaimpiin kirjoihin kuuluu Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla" –trilogia, jossa Koskelan sukuhistoriaa käydään läpi 1800-luvun puolelta sotienjälkeiseen aikaan saakka. Suuri osa meistä on eläytynyt niihin epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksiin, kun torpan väki joutuu joustamaan pappilan väelle töitä tehtäessä.
Erkki Lepokorpi kuvaili ”Rautakoura ja pulmunen” –romaanissaan, miten 1920-luvun lopun lama ja työriidat kouraisivat Tampellassa työskentelevää metallityöläistä. Työmotivaatiota oli, mutta rahan saaminen oli tiukassa.
"Kun Mikko ravisti kolikot tilipussista kämmenelleen oli kuori sen jälkeen muin mikäkin lisu. Ei ollut enää urakkalisiä. Tehtiin tuntitöitä. Konepajalla ja pannuverstaan puolella olivat asiat vieläkin kehnommin, sillä siellä harkittiin siirtymistä viisipäiväisiin ja nuorempien pakkolomautusta. Valimossa ei lyhennetty työviikko käynyt sulatusuunin vuoksi päinsä, mutta pakkolomia pelättiin."
Elämä saattoi olla ankaraa työntekoa ja taistelua toimeentulosta. Lisäksi Suomea rakentaneet sukupolvet joutuivat kokemaan sen, miten sota mullistaa täysin ihmisten arjen ja unelmat.
Näiden sukupolvien ponnisteluista on voitu lukea monissa kirjoissa ja Linnan trilogiassa samoin kuin myös esimerkiksi Erkki Lepokorven Tampereelle sijoittamassa sukutrilogiassa käytiin läpi niin sisällissodan aika kuin suomalaiset yhdistävä talvisota ja jatkosotakin.
Tänään työväenkirjallisuuden päivässä puhutaan myös sodasta ja arjesta pian alkavassa keskustelupaneelissa.
Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennuskausi ja 1960-luvulla alettiin siirtyä hyvinvointi-Suomeen. Työviikko lyheni viiteen päivään ja vuosilomapäiviä lisättiin. Vapaa-aikaa alkoi olla enemmän. Elämä alkoi olla myös vähitellen turvallisempaa, kun hyvinvointipolitiikan keinoin tultiin ihmistä vastaan elämän alamäkikohdissa, kuten työttömyyden ja sairauden uhatessa. Matka hyvään elintasoon ja hyvinvointiin oli silti pitkä.  Suuri määrä suomalaisia katsoi 1960-ja 1970-luvuilla parhaaksi hakea leveämpää leipää Ruotsista. Esimerkiksi Alpo Ruuth kuvasi Ruotsiin muuttoa Kotimaa-romaanissaan vuodelta 1974. Ruuthilta löytyy myös duunariväen pohdintoja elämästä, esimerkiksi kirjassa Tavallisen suomalainen mies.
"Kolme on tärkeää asiaa duunarille, sen mä olen huomannu, Virtanen puheli. Kaikki aina luulee, että aika tulee paremmaksi ja asiat hoituu itsestään, mutta ne kolme asiaa ei muutu miksikään. Yks on se että eläkkeistä täytyy tapella kynsin hampain, eläkeikä tulee nopeammin kuin nuori luulisikaan. Toinen on se että pitää tehdä asunnon suhteen kaikki mitä voi, maa ei tule koskaan olemaan tulvillaan vapaita ja halpoja vuokra-asuntoja. Ja kolmanneks, duunarin arvostus ei koskaan nouse niin korkeaks että siitä tasavertanen ihminen tulis."
 
1980-luvun onnellinen nousukausi päättyi 1990-luvun lamaan.
Tänä päivänä hyvinvointimme on korkea, mutta itsestään selvää se ei ole. Pyrkimykset purkaa hyvinvointivaltiota on johtanut taloudelliseen eriarvoistumiseen.  Sen seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Tiedämme, että yli 100.000 lasta elää köyhyydessä ja huostaanotettujen lasten lukumäärä on suuri.  Keskuudessamme sinnittelee 400.000 maksuhäiriömerkinnästä kärsivää.  Pientä eläkettä saavien määrä lähentelee puolta miljoonaa.  Miljoona suomalaista nukkuu vaaleista vaaleihin....
Ennen suomalainen yhteiskunta keskittyi luomaan turvattua arkea. Entä nyt?
Turvarakenteita ollaan tietoisesti heiluttamassa. Mihin päin rakennelma kaatuu, tietääkö kukaan? Näyttää siltä, että kohta vähävaraisemmat suomalaiset joutuvat menemään yksityistetyille "soteasemille" kysymään; ”Onks turvattua arkea näkyny?”
Aiheena "suomalainen arki" on vaikea, hyvin moninainen.  Minulle ensimmäisenä edelläkin sanotusta tulee mieleen heti ytimekäs kysymys: Kenen arki? Työttömän nuoren, pienen lapsen yksinhuoltajaäidin, pätkätyöläisen, maahanmuuttajan vai pörssivälittäjän arki?  Onko olemassa enää suomalaista arkea siinä muodossa kuin me yhtenäiskulttuurin kasvattamat " hyvinvointikakarat" sen käsitämme?
Mielestäni se on ainakin osittain jo hävinnyt. Ihmisten eriytyminen, eriarvoistuminen ja aineellisen hyvinvoinnin ylikorostaminen ovat vieneet meitä suomalaisia toisistamme erilleen. Henkinen hyvinvointikin on nykyisin sekin markkinatavaraa. Puhumattakaan henkisestä kasvusta.
Kasvun vastavoimat näkyvät lasten ja nuorten kännykkä- ja nettiriippuvuudessa, niiden positiivisia puoliakaan unohtamatta. Todellisia ihmissuhteita ja ystäviä ne eivät kuitenkaan voi korvata.
Itse olen aika skeptinen uusien muoti-ilmaisujen suhteen, mutta yksi niistä on varsin kuvaava.  "Kukin elää kuplassaan" (tietokone tarjosi ensin luolassaan) on varsin kuvaava lause.
Yhteisiä positiivisia kokemuksia ei synny kansakunnalle enää kuin harvoin. Nekin keskittyvät muutamiin urheilu- ja viihdetapahtumiin. Uhkakuvia saamme sen sijaan lukea ja ruudusta katsoa joka ainoa päivä. Nordean pääekonomisti Aki Kiviharjusta on tullut johtava asiantuntija Yleisradiossa oikeiden sivistys- ja kulttuuriakateemikkojen tilalle.
Kannan myös huolta kielikolonialismista. Englannin kielen ylivalta murtaa pala palalta yhteistä kieltämme, joka oli ennen meitä yhdistävä, tärkeä tekijä. Ja yhteinen kieli on kulttuurimme perusta.  Kun yhteinen kieli häviää, häviää suomalainen kulttuurikin ja sitä kautta myös "suomalainen arki".
Kaikesta edellä mainitusta mm. johtuen en itse näe enää yhtenäistä suomalaista arkea.
Tämän ajan työväenkirjallisuus voi kuvata tämän ajan palkkatyöläisyyttä, usein pätkä- ja keikkatyöläisyyttä tai itsensä työllistämistä sen monine haasteineen. Työttömyys, köyhyys ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen tarjoavat kirjoittamisen aiheita tämän hetken kirjailijoille. Muutama vuosi sitten ilmestynyt Mathias Rosenlundin "Vaskivuoren tie 20" voidaan mainita esimerkkinä tämän päivän arkea ja köyhyyttä kuvaavasta teoksesta.
Omaelämäkerrallinen romaani kuvaa nuoren perheen elämää Myyrmäen lähiössä. Perheen elättäminen pätkätöillä ja yhteiskunnan tuella ei ole ihan helppoa.  Kirjassa esille nousee myös köyhyyden periytyvyys.
Täällä Tampereella voidaan nostaa esille arkielämän kummallisuuksista ja tavallisista, välillä koomisilta tai traagisilta vaikuttavista, ihmisistä terävästi kirjoittava pispalalainen näytelmäkirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola. ”Suomen hevonen” ja ”Yksiöön en Äitee ota” –näytelmät ovat olleet painavia ja koskettavia puheenvuoroja nyky-yhteiskunnasta, jossa kaikilla ei aina mene niin hyvin ja jotkut tippuvat kyydistä. Arkisista kommelluksista Peltola saa paljon hauskuutta irti: elämä on komediaa ja elämä on tragediaa.
Koulutuksen merkitystä suomalaisten hyvinvoinnin taustalla ei voi liikaa korostaa. Kaikki alkaa perusopetuksesta.  Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki sai kaikki suomalaiset opintielle kansakouluun. Monilla työläistaustaisilla ei ollut pitkään mahdollisuuksia jatkaa sitä pidemmälle, vaikka lukuintoa olisi ollutkin. 1970-luvun peruskoulu-uudistus luotiin tasa-arvoisten lähtökohtien luomiseksi kaikille. Ilmainen perusopetus, ilmainen kouluruoka ja kouluterveydenhuolto ovat olleet merkittävä osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa jo pitkään.
 
Mielestäni 100- vuotiaan Suomen ja meidän työväenkirjallisuuspäivien eetokseksi sopisi hyvin juuri perusopetuksen nostaminen innoituksemme kärkeen!
Perusopetuksen tasa-arvoisuus puhuttaa taas. Kaikilla kouluilla ei ole samanlaisia resursseja käytössään ja mahdollisuudet panostaa esimerkiksi oppimisympäristöön, digitalisaatioon ja etenkään tukiopetukseen, eivät ole samat.  Nykypäivään haasteet perusopetuksessakin ovat toiset kuin aiemmin.
Ajankohtaisen peruskoulun uuden opetussuunnitelman  ja ns.ilmiöoppimisen koskevan keskustelun rinnalla korostan voimalla ja vimmalla suomen kielen, kirjallisuuden ja lukemisen merkitystä. Uudistuva peruskoulu on oltava sivistyskoulu! 
Muistutan myös, että sittenkin opetuksen syvällisimmät ja tärkeimmät vaikutukset liittyvät nimenomaan lasten henkisen kasvun, myönteisen minäkuvan, opiskeluhalun ja mielenterveyden ja uteliaisuuden herättämiseen. Niitä on vaikeaa mitata, mutta jokainen ihminen tuntee kasvatuksen, koulutuksen vaikutukset elämänsä loppuun asti.
Perheiden edellytykset pysyä kärryillä muuttuvan yhteiskunnan haasteissa vaihtelevat.  On perheitä, joissa taloudelliset pulmat vaikeuttavat lasten harrastamista. Ja on perheitä, joissa esimerkiksi lukuharrastus sekä kulttuuririennot jäävät vähemmälle. Yhteiskunta voi kuitenkin monissa asioissa tulla vastaan tasa-arvoisempia mahdollisuuksia luotaessa.
Monille täällä tapahtumassa olevillekin kirjallisuuden ystäville on yksi tärkeä paikka ja se on kirjasto. Kirjastosta on saanut eväitä itsensä kehittämiseen ja opiskeluun, harrastamiseen ja viihtymiseen. Ilmaiset kirjastopalvelut on sivistysyhteiskunnan keskeinen kulmakivi. Kirjastolaitoksesta on pidettävä huolta, jotta jokainen pääsee jatkossakin tiedon ja kirjallisen kulttuurin äärelle.
Tämän päivän Suomi on kansainvälinen eikä paluuta impivaaraan tai lintukotoon ole. Globaali maailma, jossa ihmiset liikkuvat paljon ja ovat helposti yhteydessä toisiinsa ympäri maailmaa, on jokapäiväistä arkea nyt.
 
Hyvät kuulijani
Minulla on yli 50 vuoden oma kokemukseni " suomalaisesta arjesta". Vain kaksi esimerkkiä "muutoksen" suuruusluokasta.
Olen muiden Pansion omakotialueen lasten kanssa käynyt monen monta kertaa katsomassa kylän ensimmäisestä televisiosta Lassie -koiran ja Rin-tin-tinin seikkailuja. Monasti meitä oli ystävällisen naapurin luona viisitoistakin lasta.
Kun kesällä mummolassa, Teijon Mathildedalissa, piti mennä pelaamaan jalkapalloa, ongelmana oli saada jostain pallo, jota potkia. Niitä oli harvalla pojalla, ei minullakaan.
 
Pyrin ja pääsin opiskelemaan Tampereen yliopistoon syksyllä 1970. Muistan tarkasti sen tunteen kun kävelin yliopiston edessä olevan Väinö Voionmaan muistomerkin ohi, hiljensin askeleitani. Kiljavan kansankorkeakoulu oli antanut eväät ponnistaa eteenpäin.
Se mitä tuolta ajalta kaipaan erityisesti, on toivon näköala, toivon perspektiivi. Tarkemmin sanottuna sen ohentuminen, lähes kokonaan katoaminen. Koin itse 70- ja 80 -luvulla, että Suomi, Eurooppa ja maailma menee paljon eteenpäin. Ilmapiiri oli kaiken kaikkiaan optimistinen.
Mutta toivo elää, ja sen pitää elää ja voimistua.
Merkkejä uudesta valosta ja toivosta on olemassa. Yhdysvaltalaiset uuskeynesläiset nobelistit ovat leimanneet ranskalaisen taloustieteilijät Thomas Pikettyn kirjan "Pääoma 2000-luvulla" vuosikymmenen tärkeimmäksi kirjaksi. Piketty esittää perustavanlaatuisia muutoksia talouteen ja tulonjakoon globaalilla tasolla, mm. progressiivista varallisuusveroa. Hän käy kunnianhimoisin, uusin ottein kiinni varallisuuden keskittymiseen. Niissä on paremman tulevaisuuden ajatukset.
Edelleen mieltäni lämmittää, ja toivoa antaa, Bernie Sandersin huokea menestys USA:n demokraattien esivaaleissa - yli 80 prosenttia nuorista äänesti hänen varsin vasemmistolaisten ohjelman puolesta. Pienestä jäi kiinni, etteikö USA johtaisi Trumpin sijaan humanisti ja demokraatti.
Päätän puheeni sydäntäni lähimpinä oleviin aiheisiin: sivistykseen, kulttuuriin ja kirjalllisuuden merkityksen ja arvon korostukseen.
Teen sen lainaamalla yhteistyökumppaniani, erityisesti nuorisokirjailijana ansioitunutta Lasse Raustelaa. Toimiessani Lasten ja nuorten kirjallisuusinstituutin varapuheenjohtajana Raustela toimi puheenjohtajana.
 
" Olen saanut Sinulta siivet ja tiedon avaimet ja taitojen arkun ja aivot ja sydämen. Ja kyvyt ymmärtää sekä muita että vaikeinta- itseäni. Ja olen saanut Sinulta siniset unet, kymmenentuhatta sinistä unta, tänäänkin.
Kiitos Sinulle, Kirja."
 
Antoisaa Työväenkirjallisuuden päivää kaikille!
 
 
 
 

Gustafsson: Kokoomus esittää " koulutuskärkiä" - ja toimii päinvastoin

Keskiviikko 16.8.2017

SDP Tiedotus
Kansanedustaja, entinen opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) on tuohtunut Kokoomuksen ministeriryhmän julkisuuteen saattamasta koulutustiedotteesta " kuusi kärjessä", missä kannetaan huolta työelämän osaajien riittävyydestä.


- Monet esityksistä ovat kannatettavia, ja käy selväksi, että Kokoomuksessa on perehdytty hyvin SDP:n koulutuspoliittiseen ohjelmaan. Puolueen uskottavuus on nyt vain lähellä jäätymispistettä, koska maan hallituksen koulutuspolitiikka vie vallan toiseen suuntaan. Tätä leikkauspolitiikkaa on voimakkaasti arvostelut myös talousnobelisti Bengt Holmström, muistuttaa Gustafsson.

- Kokoomus on huolissaan työntekijöiden osaamisesta - kukapa ei olisi!  Mutta miten tähän sopii se, että Kokoomus ja muu porvarihallitus on ajamassa alas esim. käynnistämääni Nuorten aikuisten osaamisohjelmaa, jolla on mahdollistettu yli 10 000 ilman ammattitutkintoa olevalle nuorelle tutkinto. Erityisesti ammattitutkintoa olevien nuorten miesten määrä on äärimmäisen huolestuttava. Missä teot Kokoomus, kysyy Gustafsson?

- Toinen ajankohtainen esimerkki löytyy kesäkuussa eduskunnassa äänestyksen jälkeen hyväksytystä ammatillisen koulutuksen reformista. Niin Elinkeinoelämän keskusliitto kuin työmarkkinajärjestöt ovat halunneet kehittää lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä esim. kaksoistutkintojen suorittamismahdollisuuksia. Sen vahvistaminen on työelämää ja työllisyyttä kehittävää. Tämän päivän ja vielä enemmän tulevaisuuden työelämä tarvitsee laadukkaita osaajia, joilla on hyvä yleissivistys, kielitaito ja oman ammattinsa erityisosaaminen.

- Mutta mitä tekivät hallituspuolueet? Kokoomuksen johdolla eduskunta äänesti kumoon esityksen, jolla rahoitusjärjestelmä olisi kannustanut oppilaitoksia tarjoamaan enemmän modernia työosaamista, muistuttaa Gustafsson. Kokoomus katsoi menneisyyteen, ei tulevaisuuteen!

- Toivon, että Kokoomuksen kannanotto kertoo muustakin kuin huonosta omastatunnosta, Gustafsson sanoo.

Sosialidemokraatit ovat luvanneet koulutuspoliittisessa ohjelmassaan tehdä mahdolliseen hallitusvastuuseen noustessaan merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen ja tutkimukseen.

- Porvarihallituksen väärän koulutuspolitiikan suunta kääntyy, lupaa Gustafsson.  

Lisätietoja

Jukka Gustafsson
SDP:n koulutuspoliittisen työryhmän pj.
Kansanedustaja
p. 050 511 3038

Avainsanat: koulutus, Sipilän hallitus

Gustafsson: Ammatillinen koulutus uudistuu - valuongelmia jäi

Tiistai 4.7.2017 klo 14:16

Julkaistu AL/Näkökulma 4.7.2017
Eduskunta hyväksyi perjantaina 30.6. äänestyksen jälkeen ammatillisen koulutuksen uudistusta koskevan lainsäädännön. Valitettavasti uudistuksen historiallinen merkittävyys jäi medialta muun ajankohtaisen poliittisen kuohunnan jalkoihin.  Uudistus koskee noin 300 000 opiskelijaa. Perusopetuksen päättävistä nuorista noin puolet jatkaa ammatilliseen koulutukseen, lisäksi ammatillisessa koulutuksessa opiskelee noin 150 000 aikuista.

 
Reformin myötä siirrytään yhteen näyttötutkintoperusteiseen ja osaamisen hankkimistavasta riippumattomaan tapaan suorittaa tutkinto. Näytöt toteutetaan pääosin työpaikalla käytännön työtilanteessa. Rahoitusjärjestelmä uudistuu. Jatkuva haku tulee yhdeksi päävaihtoehdoksi. Nykyinen työssäoppiminen korvataan koulutussopimuksella. Opiskelijan henkilökohtaisen opetussuunnitelman (HOS) merkitys nousee jättiarvoon.

Muutos tulee olemaan todella suuri. Koulutus siirtyy enemmän työpaikoille, joka on oikea suunta. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ja yksilöllisempi opintopolku voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu ei sovi.
Pidän uudistuksen tavoitteita pääosin hyvin kannatettavina. Myönteistä on, että koulutusta kehitetään osaamisperusteiseen ja opiskelijalähtöiseen suuntaan.
 
 
Eduskuntakäsittelyssä jäi korjaamatta vakavia valuvikoja. Esim. lähes kaikki asiantuntijat esittivät perusrahoituksen nostamista hallituksen esityksen 50 prosentista 60 prosenttiin. Tätä tuki myös ministeriön kysely, jossa 82 % vastaajista katsoi, että rahoitus ei kannusta riittävästi ottamaan koulutukseen haastavampia opiskelijoita. Perusrahoituksen nostoa koskeva esitykseni kaatui äänestyksessä hallituspuolueiden äänin.
 
 
Ongelmalliseksi jäi myös se, ettei uuteen koulutussopimuksella toteutettavan opiskeluun työpaikalla määritelty enimmäiskestoa. En pidä perusteltuna tilannetta, jossa koko tutkinnon suorittaminen voisi tapahtua samalla työpaikalla ilman, ettei jossain vaiheessa muodostettaisi työsuhteeseen perustuvaa oppisopimusta. Kannan suurta huolta ns. yhteisten aineiden opiskelusta - ammatti- ja yleissivistyksestä - joka ei saa jäädä työpaikkavaltaisen opiskelun jalkoihin.

Mielestäni on tärkeää, että opiskelun henkilökohtaistamisen yhteydessä opiskelijat ovat tietoisia tekemiensä yksilöllisten ratkaisujen ja painotusten merkityksestä sekä mahdollisista rajauksista suhteessa omiin työelämävalmiuksiinsa tai koulutuksen tuottamaan jatko-opintokelpoisuuteen. Opettajan vastuu on suuri.
 

Yksi lain vakavimmista heikkouksista on se, ettei työpaikoilla lisääntyvän oppimisen myötä kuitenkaan olla lisäämässä voimavaroja esim. työpaikkaohjaajien työajan käyttöön, mahdollisiin taloudellisiin korvauksiin ja koulutukseen. Myös opettajuuden uudistaminen edellyttää uusia kehittämis- ja koulutusresursseja.


Miten oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien aika riittää työpaikoilla tapahtuvaan ohjaamiseen? Miten työpaikkojen oletetaan järjestävän oman ohjauksensa ilman, että siihen osoitetaan resursseja?


Ammatillisen koulutuksen reformin tärkein tavoite koulutuksen korkean laadun ohella tulee olla koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen. Siksi uudessakin toimintamallissa tarvitaan riittävästi lähiopetusta. On oltava riittävästi resursseja tarjota puitteet opettajan ja opiskelijoiden säännölliselle kohtaamiselle.


 
Viimeaikaisten nuorisotutkimusten mukaan ammattiin opiskelevat nuoret eivät niinkään kaipaa yksilöllisiä vapauksia, vaan pikemminkin pysyvyyttä, ennakoitavuutta ja selkeää rytmiä, joita voivat tarjota riittävän kiinteät opiskeluryhmät sekä opettajien ja ohjaajien antama ohjaus ja muu tuki.


Monet oikeat kehittämistavoitteet olisivat ansainneet- muutamat valuviat- korjaamalla laajan parlamentaarisen tuen. Erityisesti olisimme toivoneet hallituspuolueiden kansanedustajilta vastaantuloa myös määrärahatason nostamiseksi. Kuntaliiton laskelmien mukaan uudet lisätehtävät merkitsevät 84 miljoonan euron lisäkustannuksia.


 
Reformin toimeenpano vaatii jatkuvan seurannan eduskunnalta erityisesti työpaikalla tapahtuvan oppimisen toimivuudesta.


 
Jukka Gustafsson
Kansanedustaja (sd)
SDP-037151_pienempikoko.jpg
 

Avainsanat: ammatillisen koulutuksen reformi, Sipilän hallitus,

SDP:n Gustafsson: Ammatillinen koulutus tarvitsee uudistamista - hallitus ei halunnut korjata reformin valuvikoja

Keskiviikko 28.6.2017

Tiedote 28062017
SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafssonin mielestä hallituspuolueilla ei ollut halua korjata reformin valuvikoja eduskuntakäsittelyn aikana. Ammatillisen koulutuksen reformi on historiallisen suuri uudistus, jonka vaikutukset ulottuvat useita vaalikausia eteenpäin. Muutaman, mutta periaatteellisesti tärkeän valuvian korjaamisella uudistus olisi voitu hyväksyä yksimielisesti.
 
─ Ilmoitimme lain valiokuntakäsittelyn aikana halumme sopia korkeammasta perusrahoituksen tasosta niin opetusministerille kuin sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajille. Tukenamme olivat lähes kaikki asiantuntijat, jotka esittivät perusrahoituksen nostoa 50 %:sta 60 %: iin. Miksi yhteistyön käteen ei haluttu tarttua? Paheksun voimakkaasti tämän kokoluokan asiassa parlamentaarisen opposition näkemysten sivuuttamisen, jyrähtää entinen opetusministeri Gustafsson.
 
─ Sinänsä oikeat koulutuksen kehittämistavoitteet olisivat ansainneet laajan parlamentaarisen tuen, joka eduskunnalta olisi ollut saatavissa. Miksi ei haluttu oikeasti neuvotella ja sopia, vaan runnottiin tällä tavalla läpi hallituspuolueiden kertaalleen – jo ennen valiokuntakuulemisia – sopimaa esitystä, Gustafsson kysyy.
 
Gustafssonin mukaan tärkeää olisi ollut perusrahoitusosuuden noston ohessa huomioida uudistuksen tuomat lisäkustannukset, joiden esimerkiksi Kuntaliitto on arvioinut kohoavan jopa 84 miljoonaan euroon. Lähiopetuksen turvaaminen olisi myös Gustafssonin mielestä ollut tärkeää saada lakiin ja tätä monet asiantuntijat ehdottivat. Lähiopetuksen väheneminen heikentää oppimistuloksia ja kasvattaa riskiä opintojen keskeyttämiseen.
 
Uusi koulutussopimusmalli tuo mukanaan monia haasteita
 
Ammatillisen koulutuksen reformin mukanaan tuoma uusi koulutussopimusmalli asettaa Gustafssonin mielestä monia haasteita paitsi oppilaitoksille, myös yrityksille ja opiskelijoille.
 
─ Miten oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien aika riittää työpaikalla tapahtuvaan ohjaamiseen? Miten työpaikkojen oletetaan järjestävän oman ohjauksensa ilman, että siihen osoitetaan resursseja? Esitimme koulutussopimuksen keston rajaamista ja opiskelijan ohjaamista oppisopimuskoulutukseen, mutta tämänkin esityksen hallituspuolueet torppasivat, Gustafsson hämmästelee.
 
− Hallituksen esitys on saanut osakseen paljon kritiikkiä myös siitä, ettei siinä huomioida koko toisen asteen kehittämistarpeita. Sosialidemokraattien mielestä lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on modernia ammattisivistystä ja esimerkiksi kaksoistutkintojen suorittaminen sisältää työelämän kaipaamia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, kielitaitoa, luovaa ja aloitteellista toimintaa ja osaamista.
 
Sosialidemokraateilla oli halukkuutta korjata uudistuksen valuviat
 
Gustafsson muistuttaa, että sosialidemokraateilla on osaamista ja valmiutta, vaikka viikossa, neuvotella hallituspuolueiden kanssa esitettyä parempi lainsäädäntö, joka paremmin turvaa laadukkaan oppimisen ja osaamisen. Hän kertoo sosialidemokraattien olevan nyt äärimmäisen huolestuneita työpaikalla tapahtuvan ohjauksen laadusta ja todellisesta jatko-opintokelpoisuudesta.
 
─ Monet koulutuksen järjestäjät ja opettajat odottavat tätä reformia. Siinä on paljon oikeita aineksia, joita kannatamme. Mutta erään opetuspäällikön sanoin, ”ei ole yhtään varmaa, minne päädytään tämän uudistuksen myötä”. Sosialidemokraateille ammatillinen koulutus on niin tärkeä, että me haluamme, että on varmaa, minne päädytään isoa uudistusta toteutettaessa. Siksi lainsäädäntö ei meille esitetyssä muodossa käy ja siksi esitämme lainsäädännön hylkäämistä, sanoo Gustafsson.
 
Lisätiedot:
 
Jukka Gustafsson
Kansanedustaja (sd.)
Puh. 050 511 3038

Avainsanat: ammatillisen koulutuksen reformi, Sipilän hallitus, koulutus

Gustafsson: Sosialidemokratia on vastavoima raa'alle ahneelle kapitalismille

Maanantai 1.5.2017

 

 

Kansanedustaja Jukka Gustafsson arvioi vappupuheessaan Virroilla sosialidemokratian olevan isojen haasteiden edessä niin Suomessa kuin Euroopassakin.
 
- Vain voimakas sosialidemokratia voi antaa vastavoiman ahneelle kapitalismille, uusliberalismille, joka ei välitä luonnosta, ympäristöstä eikä ihmisen hyvinvoinnista.
 
-  Mielenkiintoista on ollut nähdä kuinka Saksassa SPD:n uuden puheenjohtaja Schulzin kannanotot -ja selvä ero Merkelin  talous-, työllisyys- ja työelämäkysymyksissä ovat nostaneet rajusti puolueen kannatusta.
 
- Onko niin, että paluu sosialidemokratian vahvuusasioihin työhön, työelämään, tulonjakoon ja kansalaisten toimeentuloon tuovat uutta tuulta purjeisiin? Sosialidemokratia on minulle teonsana, verbi.  Sunnuntaihumanismi ei yksistään riitä kun viikossa on kuusi muutakin päivää.
 
- Näen valonpilkahduksen nuorissa, jotka antoivat tukensa presidenttiehdokas Bernie Sandersin hyvin sosialidemokraattiselle ohjelmalle. Demokraattien jäsenvaalissa 80 % nuorista kannatti Sandersia. Historiallinen tulos kertoo, ettei sosiaalidemokraattisissa arvoissa ole mitään vikaa tai vastenmielisyyttä. Päinvastoin.
 
SDP:n arvoista - vapaus, veljeys, tasa-arvo - on vapaus kiistatta tärkein. Siksi kannatamme valinnanvapauden lisäämistä.  Kuten lähes kaikki asiantuntijat niin myös me sosialidemokraatit haluamme kehittää valinnanvapautta hallitusti ja kokeillen. Emme voi mitenkään hyväksyä julkisten palveluiden pakkoyhtiöittämistä ja palveluketjujen pilkkomista.
 
Palvelutuotannon on oltava pääosin julkisen sektorin vastuulla niin, että yksityiset ja kolmannen sektorin palveluntuottajat täydentävät palveluvalikoimaa. SDP:n mallissa kunnat voivat myös tuottaa palveluita, jos niin sovitaan.
 
Jukka Gustafsson
p. 050-5113038
 
 

Vanhemmat kirjoitukset »