Tuntemattoman seurassa

Maanantai 20.11.2017

Julkaistu VIIKKOTAMPERE-lehdessä 15.11.2017

 

Lähes kaikki, mitä uudesta Tuntematon sotilas -elokuvasta on kirjoitettu, on kovin ylistävää. Silti olen siirtänyt elokuvan katsomista kuin hyvän jälkiruoan tilaamista.

 

Olisin toivonut, että Tuntemattoman sijaan olisi tehty todella laadukas uusi Pohjantähti- elokuva. Pohjantähti-elokuvilla on omat ansionsa, mutta ne ovat monilta osin kömpelöitä.  Linnan suuren trilogian kaari ei katsojalle välity. Jotain jää puuttumaan. Jos olet nähnyt maailmankuulun italialaisohjaajan B. Bertoluccin ohjaaman "1900”-elokuvan, niin tiedät mistä on kysymys. Samankaltainen tarina kuin Pohjantähdessä. Olisiko siinä Aki Louhimiehen seuraava näytön paikka?

 

Paljonko läheisiämme kuoli talvi- ja jatkosodassa? Talvisodassa 1939-40 kuoli 27 000 sotilasta ja jatkosodassa 63 000. Kuolleiden venäläissotilaiden määrä jatkosodassa on jopa 300 000 kuollutta. Suuri uhrien määrä vetää nöyräksi.

 

Ei enää koskaan sotaa!

 

Vakavasta aiheesta vähän kevyempään. Elokuvan aineksia on ollut myös politiikassa. Pääministeri on pitänyt omaa Kesärannan kesäteatteria.  Kriitikoilta ja suurelta yleisöltä salassa.

Me kesäteatterifanit tiedämme, että lavalle hankitaan rekvisiittaa, vanha auto, oikea hevonen, elävä possu jne. Mutta maan hallitus pani paremmaksi.

 

En muista nähneeni Teiskon, Nokian, Lempäälän, Pyynikin tai Rönnin kesäteatterissa, että ihminen olisi "salakuljetettu " auton tavarakontissa näyttämölle, tai sieltä ulos.  Suomalainen politiikka palasi kerralla maailman valtamedioihin. New York Times ja El Pais eivät tule kulkemaan onnensa ja ilonsa ohi.  Ja Ylen kanavilla liput ei maksa mitään.

 

Jukka Gustafsson, kansanedustaja

Tiedote: SDP haluaa varmistaa Tampere3:n aloituksen

Perjantai 29.9.2017

Tiedote 29.9.2017

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt talousarvioaloitteen Tampere3-hankkeen käynnistymisen varmistamiseksi vuonna 2018. Eduskuntaryhmä esittää 10 miljoonan euron määrärahaa hankkeen käynnistämiseen ja tukemiseen. SDP:n pirkanmaalaiset kansanedustajat ovat tyytyväisiä Tampere3:n nostamisesta yhdeksi puolueen ensi vuoden koulutuspoliittisten tavoitteiden kärjistä.

– On tärkeää, että Tampere3 –hanke saa riittävät resurssit käyttöönsä heti alussa. Näin taataan valtakunnallisesti merkittävän korkeakoulufuusion onnistuminen parhaalla mahdollisella tavalla alusta lähtien. Suomi saadaan nousuun panostamalla nuoriin, koulutukseen ja tutkimukseen, sanoo ex-opetusministeri, kansanedustaja Jukka Gustafsson.

Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu valmistelevat yhdessä uutta mallia suomalaiseen korkeakoulutukseen. Uusi korkeakouluyhteisö aloittaa 1.1.2019. Yhteisössä kohtaavat talouden, tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimus. Tampere3:n tavoitteena on luoda tieteenalojen rajapinnoista ammentavan monialaisen, innostavan ja globaalisti kiinnostavan tutkimus- ja oppimisympäristön.

Tampereen alueen korkeakouluilla on ollut viime vuosikymmeninä keskeinen rooli seudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Alueella on vahva koulutusinfrastruktuuri. Vahvoja aloja ovat mm. ICT-, ohjelmisto- ja tuotantoteknologia. VTT on keskittämässä valmistavan teollisuuden osaamisensa ja tutkimustoimintansa Tampereelle. Tampereen kolmen korkeakoulun, erityisesti TAMKin ja TTY:n painoaloilla ja profiloitumistoimilla on selkeä yhteys alueen osaamiskärkiin. Osaamisen uudistaminen ja hyödyntäminen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn kehittyminen edellyttävät kuitenkin uudenlaisia rakenteita. Perinteiset korkeakoulujen erillisyyteen perustuvat rakenteet eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla uuden tiedon tuottamisessa, tieteen ja tutkimuksen harjoittamisessa tai tutkimustulosten hyödyntämisessä.

Lisätietoja:
Jukka Gustafsson  050 511 3038
Sanna Marin  040 593 5535
Ilmari Nurminen  050 351 7044
Piia Viitanen  050 511 3038

Työväenkirjallisuuden päivät - Puhe

Lauantai 2.9.2017

Hyvät Työväenkirjallisuuden päivän osallistujat!
On ilo olla jälleen tässä tapahtumassa kirjallisuuden ystävien lukuisassa joukossa. Nyt kun itsenäisyyden juhlavuotta vietetään, on kirjallisuudenpäivän teemaksi valittu suomalainen arki. Arjen kuvaaminen on aina ollut työväenkirjallisuuden ydintä – arjesta ja eletyn elämän kautta ovat löytyneet ne tärkeät aiheet monille kirjailijoille.
Yhteiskunta ja ihmisten arki on kokenut monenlaisia muutoksia.  Jokapäiväisestä arjesta löytyy ammennettavaa, kriittistä sanottavaa ja elämänmakuista kerrottavaa tämänkin päivän kirjailijoille. Monet heistä ovat esiintyneet myös täällä Työväenkirjallisuuden päivässä.
Arki, työelämä ja vapaa-aika ovat kaikki muuttuneet melkoisesti viimeisen sadan vuoden aikana. Oli aika, jolloin tavallisella kansalla -niin aikuisilla kuin lapsillakin- melkein kaikki elämä oli raadantaa.
"Jaa…a. Kai tästä täytyy lähtee kannattaan pappilaa. Niin… Ettei vallan konkurssia tule. Vielä mun selkäni yhden herrasväen pystyssä pitää. Ja pitäs hyvinkin, mutta kun täytyy ruokkia semmonen kaarti piikoja vielä kaupan päälle."
Suomalaisten rakkaimpiin kirjoihin kuuluu Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla" –trilogia, jossa Koskelan sukuhistoriaa käydään läpi 1800-luvun puolelta sotienjälkeiseen aikaan saakka. Suuri osa meistä on eläytynyt niihin epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksiin, kun torpan väki joutuu joustamaan pappilan väelle töitä tehtäessä.
Erkki Lepokorpi kuvaili ”Rautakoura ja pulmunen” –romaanissaan, miten 1920-luvun lopun lama ja työriidat kouraisivat Tampellassa työskentelevää metallityöläistä. Työmotivaatiota oli, mutta rahan saaminen oli tiukassa.
"Kun Mikko ravisti kolikot tilipussista kämmenelleen oli kuori sen jälkeen muin mikäkin lisu. Ei ollut enää urakkalisiä. Tehtiin tuntitöitä. Konepajalla ja pannuverstaan puolella olivat asiat vieläkin kehnommin, sillä siellä harkittiin siirtymistä viisipäiväisiin ja nuorempien pakkolomautusta. Valimossa ei lyhennetty työviikko käynyt sulatusuunin vuoksi päinsä, mutta pakkolomia pelättiin."
Elämä saattoi olla ankaraa työntekoa ja taistelua toimeentulosta. Lisäksi Suomea rakentaneet sukupolvet joutuivat kokemaan sen, miten sota mullistaa täysin ihmisten arjen ja unelmat.
Näiden sukupolvien ponnisteluista on voitu lukea monissa kirjoissa ja Linnan trilogiassa samoin kuin myös esimerkiksi Erkki Lepokorven Tampereelle sijoittamassa sukutrilogiassa käytiin läpi niin sisällissodan aika kuin suomalaiset yhdistävä talvisota ja jatkosotakin.
Tänään työväenkirjallisuuden päivässä puhutaan myös sodasta ja arjesta pian alkavassa keskustelupaneelissa.
Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennuskausi ja 1960-luvulla alettiin siirtyä hyvinvointi-Suomeen. Työviikko lyheni viiteen päivään ja vuosilomapäiviä lisättiin. Vapaa-aikaa alkoi olla enemmän. Elämä alkoi olla myös vähitellen turvallisempaa, kun hyvinvointipolitiikan keinoin tultiin ihmistä vastaan elämän alamäkikohdissa, kuten työttömyyden ja sairauden uhatessa. Matka hyvään elintasoon ja hyvinvointiin oli silti pitkä.  Suuri määrä suomalaisia katsoi 1960-ja 1970-luvuilla parhaaksi hakea leveämpää leipää Ruotsista. Esimerkiksi Alpo Ruuth kuvasi Ruotsiin muuttoa Kotimaa-romaanissaan vuodelta 1974. Ruuthilta löytyy myös duunariväen pohdintoja elämästä, esimerkiksi kirjassa Tavallisen suomalainen mies.
"Kolme on tärkeää asiaa duunarille, sen mä olen huomannu, Virtanen puheli. Kaikki aina luulee, että aika tulee paremmaksi ja asiat hoituu itsestään, mutta ne kolme asiaa ei muutu miksikään. Yks on se että eläkkeistä täytyy tapella kynsin hampain, eläkeikä tulee nopeammin kuin nuori luulisikaan. Toinen on se että pitää tehdä asunnon suhteen kaikki mitä voi, maa ei tule koskaan olemaan tulvillaan vapaita ja halpoja vuokra-asuntoja. Ja kolmanneks, duunarin arvostus ei koskaan nouse niin korkeaks että siitä tasavertanen ihminen tulis."
 
1980-luvun onnellinen nousukausi päättyi 1990-luvun lamaan.
Tänä päivänä hyvinvointimme on korkea, mutta itsestään selvää se ei ole. Pyrkimykset purkaa hyvinvointivaltiota on johtanut taloudelliseen eriarvoistumiseen.  Sen seuraukset voivat olla arvaamattomia.
Tiedämme, että yli 100.000 lasta elää köyhyydessä ja huostaanotettujen lasten lukumäärä on suuri.  Keskuudessamme sinnittelee 400.000 maksuhäiriömerkinnästä kärsivää.  Pientä eläkettä saavien määrä lähentelee puolta miljoonaa.  Miljoona suomalaista nukkuu vaaleista vaaleihin....
Ennen suomalainen yhteiskunta keskittyi luomaan turvattua arkea. Entä nyt?
Turvarakenteita ollaan tietoisesti heiluttamassa. Mihin päin rakennelma kaatuu, tietääkö kukaan? Näyttää siltä, että kohta vähävaraisemmat suomalaiset joutuvat menemään yksityistetyille "soteasemille" kysymään; ”Onks turvattua arkea näkyny?”
Aiheena "suomalainen arki" on vaikea, hyvin moninainen.  Minulle ensimmäisenä edelläkin sanotusta tulee mieleen heti ytimekäs kysymys: Kenen arki? Työttömän nuoren, pienen lapsen yksinhuoltajaäidin, pätkätyöläisen, maahanmuuttajan vai pörssivälittäjän arki?  Onko olemassa enää suomalaista arkea siinä muodossa kuin me yhtenäiskulttuurin kasvattamat " hyvinvointikakarat" sen käsitämme?
Mielestäni se on ainakin osittain jo hävinnyt. Ihmisten eriytyminen, eriarvoistuminen ja aineellisen hyvinvoinnin ylikorostaminen ovat vieneet meitä suomalaisia toisistamme erilleen. Henkinen hyvinvointikin on nykyisin sekin markkinatavaraa. Puhumattakaan henkisestä kasvusta.
Kasvun vastavoimat näkyvät lasten ja nuorten kännykkä- ja nettiriippuvuudessa, niiden positiivisia puoliakaan unohtamatta. Todellisia ihmissuhteita ja ystäviä ne eivät kuitenkaan voi korvata.
Itse olen aika skeptinen uusien muoti-ilmaisujen suhteen, mutta yksi niistä on varsin kuvaava.  "Kukin elää kuplassaan" (tietokone tarjosi ensin luolassaan) on varsin kuvaava lause.
Yhteisiä positiivisia kokemuksia ei synny kansakunnalle enää kuin harvoin. Nekin keskittyvät muutamiin urheilu- ja viihdetapahtumiin. Uhkakuvia saamme sen sijaan lukea ja ruudusta katsoa joka ainoa päivä. Nordean pääekonomisti Aki Kiviharjusta on tullut johtava asiantuntija Yleisradiossa oikeiden sivistys- ja kulttuuriakateemikkojen tilalle.
Kannan myös huolta kielikolonialismista. Englannin kielen ylivalta murtaa pala palalta yhteistä kieltämme, joka oli ennen meitä yhdistävä, tärkeä tekijä. Ja yhteinen kieli on kulttuurimme perusta.  Kun yhteinen kieli häviää, häviää suomalainen kulttuurikin ja sitä kautta myös "suomalainen arki".
Kaikesta edellä mainitusta mm. johtuen en itse näe enää yhtenäistä suomalaista arkea.
Tämän ajan työväenkirjallisuus voi kuvata tämän ajan palkkatyöläisyyttä, usein pätkä- ja keikkatyöläisyyttä tai itsensä työllistämistä sen monine haasteineen. Työttömyys, köyhyys ja yhteiskunnallinen eriarvoistuminen tarjoavat kirjoittamisen aiheita tämän hetken kirjailijoille. Muutama vuosi sitten ilmestynyt Mathias Rosenlundin "Vaskivuoren tie 20" voidaan mainita esimerkkinä tämän päivän arkea ja köyhyyttä kuvaavasta teoksesta.
Omaelämäkerrallinen romaani kuvaa nuoren perheen elämää Myyrmäen lähiössä. Perheen elättäminen pätkätöillä ja yhteiskunnan tuella ei ole ihan helppoa.  Kirjassa esille nousee myös köyhyyden periytyvyys.
Täällä Tampereella voidaan nostaa esille arkielämän kummallisuuksista ja tavallisista, välillä koomisilta tai traagisilta vaikuttavista, ihmisistä terävästi kirjoittava pispalalainen näytelmäkirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola. ”Suomen hevonen” ja ”Yksiöön en Äitee ota” –näytelmät ovat olleet painavia ja koskettavia puheenvuoroja nyky-yhteiskunnasta, jossa kaikilla ei aina mene niin hyvin ja jotkut tippuvat kyydistä. Arkisista kommelluksista Peltola saa paljon hauskuutta irti: elämä on komediaa ja elämä on tragediaa.
Koulutuksen merkitystä suomalaisten hyvinvoinnin taustalla ei voi liikaa korostaa. Kaikki alkaa perusopetuksesta.  Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki sai kaikki suomalaiset opintielle kansakouluun. Monilla työläistaustaisilla ei ollut pitkään mahdollisuuksia jatkaa sitä pidemmälle, vaikka lukuintoa olisi ollutkin. 1970-luvun peruskoulu-uudistus luotiin tasa-arvoisten lähtökohtien luomiseksi kaikille. Ilmainen perusopetus, ilmainen kouluruoka ja kouluterveydenhuolto ovat olleet merkittävä osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa jo pitkään.
 
Mielestäni 100- vuotiaan Suomen ja meidän työväenkirjallisuuspäivien eetokseksi sopisi hyvin juuri perusopetuksen nostaminen innoituksemme kärkeen!
Perusopetuksen tasa-arvoisuus puhuttaa taas. Kaikilla kouluilla ei ole samanlaisia resursseja käytössään ja mahdollisuudet panostaa esimerkiksi oppimisympäristöön, digitalisaatioon ja etenkään tukiopetukseen, eivät ole samat.  Nykypäivään haasteet perusopetuksessakin ovat toiset kuin aiemmin.
Ajankohtaisen peruskoulun uuden opetussuunnitelman  ja ns.ilmiöoppimisen koskevan keskustelun rinnalla korostan voimalla ja vimmalla suomen kielen, kirjallisuuden ja lukemisen merkitystä. Uudistuva peruskoulu on oltava sivistyskoulu! 
Muistutan myös, että sittenkin opetuksen syvällisimmät ja tärkeimmät vaikutukset liittyvät nimenomaan lasten henkisen kasvun, myönteisen minäkuvan, opiskeluhalun ja mielenterveyden ja uteliaisuuden herättämiseen. Niitä on vaikeaa mitata, mutta jokainen ihminen tuntee kasvatuksen, koulutuksen vaikutukset elämänsä loppuun asti.
Perheiden edellytykset pysyä kärryillä muuttuvan yhteiskunnan haasteissa vaihtelevat.  On perheitä, joissa taloudelliset pulmat vaikeuttavat lasten harrastamista. Ja on perheitä, joissa esimerkiksi lukuharrastus sekä kulttuuririennot jäävät vähemmälle. Yhteiskunta voi kuitenkin monissa asioissa tulla vastaan tasa-arvoisempia mahdollisuuksia luotaessa.
Monille täällä tapahtumassa olevillekin kirjallisuuden ystäville on yksi tärkeä paikka ja se on kirjasto. Kirjastosta on saanut eväitä itsensä kehittämiseen ja opiskeluun, harrastamiseen ja viihtymiseen. Ilmaiset kirjastopalvelut on sivistysyhteiskunnan keskeinen kulmakivi. Kirjastolaitoksesta on pidettävä huolta, jotta jokainen pääsee jatkossakin tiedon ja kirjallisen kulttuurin äärelle.
Tämän päivän Suomi on kansainvälinen eikä paluuta impivaaraan tai lintukotoon ole. Globaali maailma, jossa ihmiset liikkuvat paljon ja ovat helposti yhteydessä toisiinsa ympäri maailmaa, on jokapäiväistä arkea nyt.
 
Hyvät kuulijani
Minulla on yli 50 vuoden oma kokemukseni " suomalaisesta arjesta". Vain kaksi esimerkkiä "muutoksen" suuruusluokasta.
Olen muiden Pansion omakotialueen lasten kanssa käynyt monen monta kertaa katsomassa kylän ensimmäisestä televisiosta Lassie -koiran ja Rin-tin-tinin seikkailuja. Monasti meitä oli ystävällisen naapurin luona viisitoistakin lasta.
Kun kesällä mummolassa, Teijon Mathildedalissa, piti mennä pelaamaan jalkapalloa, ongelmana oli saada jostain pallo, jota potkia. Niitä oli harvalla pojalla, ei minullakaan.
 
Pyrin ja pääsin opiskelemaan Tampereen yliopistoon syksyllä 1970. Muistan tarkasti sen tunteen kun kävelin yliopiston edessä olevan Väinö Voionmaan muistomerkin ohi, hiljensin askeleitani. Kiljavan kansankorkeakoulu oli antanut eväät ponnistaa eteenpäin.
Se mitä tuolta ajalta kaipaan erityisesti, on toivon näköala, toivon perspektiivi. Tarkemmin sanottuna sen ohentuminen, lähes kokonaan katoaminen. Koin itse 70- ja 80 -luvulla, että Suomi, Eurooppa ja maailma menee paljon eteenpäin. Ilmapiiri oli kaiken kaikkiaan optimistinen.
Mutta toivo elää, ja sen pitää elää ja voimistua.
Merkkejä uudesta valosta ja toivosta on olemassa. Yhdysvaltalaiset uuskeynesläiset nobelistit ovat leimanneet ranskalaisen taloustieteilijät Thomas Pikettyn kirjan "Pääoma 2000-luvulla" vuosikymmenen tärkeimmäksi kirjaksi. Piketty esittää perustavanlaatuisia muutoksia talouteen ja tulonjakoon globaalilla tasolla, mm. progressiivista varallisuusveroa. Hän käy kunnianhimoisin, uusin ottein kiinni varallisuuden keskittymiseen. Niissä on paremman tulevaisuuden ajatukset.
Edelleen mieltäni lämmittää, ja toivoa antaa, Bernie Sandersin huokea menestys USA:n demokraattien esivaaleissa - yli 80 prosenttia nuorista äänesti hänen varsin vasemmistolaisten ohjelman puolesta. Pienestä jäi kiinni, etteikö USA johtaisi Trumpin sijaan humanisti ja demokraatti.
Päätän puheeni sydäntäni lähimpinä oleviin aiheisiin: sivistykseen, kulttuuriin ja kirjalllisuuden merkityksen ja arvon korostukseen.
Teen sen lainaamalla yhteistyökumppaniani, erityisesti nuorisokirjailijana ansioitunutta Lasse Raustelaa. Toimiessani Lasten ja nuorten kirjallisuusinstituutin varapuheenjohtajana Raustela toimi puheenjohtajana.
 
" Olen saanut Sinulta siivet ja tiedon avaimet ja taitojen arkun ja aivot ja sydämen. Ja kyvyt ymmärtää sekä muita että vaikeinta- itseäni. Ja olen saanut Sinulta siniset unet, kymmenentuhatta sinistä unta, tänäänkin.
Kiitos Sinulle, Kirja."
 
Antoisaa Työväenkirjallisuuden päivää kaikille!
 
 
 
 

Gustafsson: Kokoomus esittää " koulutuskärkiä" - ja toimii päinvastoin

Keskiviikko 16.8.2017

SDP Tiedotus
Kansanedustaja, entinen opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) on tuohtunut Kokoomuksen ministeriryhmän julkisuuteen saattamasta koulutustiedotteesta " kuusi kärjessä", missä kannetaan huolta työelämän osaajien riittävyydestä.


- Monet esityksistä ovat kannatettavia, ja käy selväksi, että Kokoomuksessa on perehdytty hyvin SDP:n koulutuspoliittiseen ohjelmaan. Puolueen uskottavuus on nyt vain lähellä jäätymispistettä, koska maan hallituksen koulutuspolitiikka vie vallan toiseen suuntaan. Tätä leikkauspolitiikkaa on voimakkaasti arvostelut myös talousnobelisti Bengt Holmström, muistuttaa Gustafsson.

- Kokoomus on huolissaan työntekijöiden osaamisesta - kukapa ei olisi!  Mutta miten tähän sopii se, että Kokoomus ja muu porvarihallitus on ajamassa alas esim. käynnistämääni Nuorten aikuisten osaamisohjelmaa, jolla on mahdollistettu yli 10 000 ilman ammattitutkintoa olevalle nuorelle tutkinto. Erityisesti ammattitutkintoa olevien nuorten miesten määrä on äärimmäisen huolestuttava. Missä teot Kokoomus, kysyy Gustafsson?

- Toinen ajankohtainen esimerkki löytyy kesäkuussa eduskunnassa äänestyksen jälkeen hyväksytystä ammatillisen koulutuksen reformista. Niin Elinkeinoelämän keskusliitto kuin työmarkkinajärjestöt ovat halunneet kehittää lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä esim. kaksoistutkintojen suorittamismahdollisuuksia. Sen vahvistaminen on työelämää ja työllisyyttä kehittävää. Tämän päivän ja vielä enemmän tulevaisuuden työelämä tarvitsee laadukkaita osaajia, joilla on hyvä yleissivistys, kielitaito ja oman ammattinsa erityisosaaminen.

- Mutta mitä tekivät hallituspuolueet? Kokoomuksen johdolla eduskunta äänesti kumoon esityksen, jolla rahoitusjärjestelmä olisi kannustanut oppilaitoksia tarjoamaan enemmän modernia työosaamista, muistuttaa Gustafsson. Kokoomus katsoi menneisyyteen, ei tulevaisuuteen!

- Toivon, että Kokoomuksen kannanotto kertoo muustakin kuin huonosta omastatunnosta, Gustafsson sanoo.

Sosialidemokraatit ovat luvanneet koulutuspoliittisessa ohjelmassaan tehdä mahdolliseen hallitusvastuuseen noustessaan merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen ja tutkimukseen.

- Porvarihallituksen väärän koulutuspolitiikan suunta kääntyy, lupaa Gustafsson.  

Lisätietoja

Jukka Gustafsson
SDP:n koulutuspoliittisen työryhmän pj.
Kansanedustaja
p. 050 511 3038

Avainsanat: koulutus, Sipilän hallitus

Gustafsson: Ammatillinen koulutus uudistuu - valuongelmia jäi

Tiistai 4.7.2017 klo 14:16

Julkaistu AL/Näkökulma 4.7.2017
Eduskunta hyväksyi perjantaina 30.6. äänestyksen jälkeen ammatillisen koulutuksen uudistusta koskevan lainsäädännön. Valitettavasti uudistuksen historiallinen merkittävyys jäi medialta muun ajankohtaisen poliittisen kuohunnan jalkoihin.  Uudistus koskee noin 300 000 opiskelijaa. Perusopetuksen päättävistä nuorista noin puolet jatkaa ammatilliseen koulutukseen, lisäksi ammatillisessa koulutuksessa opiskelee noin 150 000 aikuista.

 
Reformin myötä siirrytään yhteen näyttötutkintoperusteiseen ja osaamisen hankkimistavasta riippumattomaan tapaan suorittaa tutkinto. Näytöt toteutetaan pääosin työpaikalla käytännön työtilanteessa. Rahoitusjärjestelmä uudistuu. Jatkuva haku tulee yhdeksi päävaihtoehdoksi. Nykyinen työssäoppiminen korvataan koulutussopimuksella. Opiskelijan henkilökohtaisen opetussuunnitelman (HOS) merkitys nousee jättiarvoon.

Muutos tulee olemaan todella suuri. Koulutus siirtyy enemmän työpaikoille, joka on oikea suunta. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ja yksilöllisempi opintopolku voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu ei sovi.
Pidän uudistuksen tavoitteita pääosin hyvin kannatettavina. Myönteistä on, että koulutusta kehitetään osaamisperusteiseen ja opiskelijalähtöiseen suuntaan.
 
 
Eduskuntakäsittelyssä jäi korjaamatta vakavia valuvikoja. Esim. lähes kaikki asiantuntijat esittivät perusrahoituksen nostamista hallituksen esityksen 50 prosentista 60 prosenttiin. Tätä tuki myös ministeriön kysely, jossa 82 % vastaajista katsoi, että rahoitus ei kannusta riittävästi ottamaan koulutukseen haastavampia opiskelijoita. Perusrahoituksen nostoa koskeva esitykseni kaatui äänestyksessä hallituspuolueiden äänin.
 
 
Ongelmalliseksi jäi myös se, ettei uuteen koulutussopimuksella toteutettavan opiskeluun työpaikalla määritelty enimmäiskestoa. En pidä perusteltuna tilannetta, jossa koko tutkinnon suorittaminen voisi tapahtua samalla työpaikalla ilman, ettei jossain vaiheessa muodostettaisi työsuhteeseen perustuvaa oppisopimusta. Kannan suurta huolta ns. yhteisten aineiden opiskelusta - ammatti- ja yleissivistyksestä - joka ei saa jäädä työpaikkavaltaisen opiskelun jalkoihin.

Mielestäni on tärkeää, että opiskelun henkilökohtaistamisen yhteydessä opiskelijat ovat tietoisia tekemiensä yksilöllisten ratkaisujen ja painotusten merkityksestä sekä mahdollisista rajauksista suhteessa omiin työelämävalmiuksiinsa tai koulutuksen tuottamaan jatko-opintokelpoisuuteen. Opettajan vastuu on suuri.
 

Yksi lain vakavimmista heikkouksista on se, ettei työpaikoilla lisääntyvän oppimisen myötä kuitenkaan olla lisäämässä voimavaroja esim. työpaikkaohjaajien työajan käyttöön, mahdollisiin taloudellisiin korvauksiin ja koulutukseen. Myös opettajuuden uudistaminen edellyttää uusia kehittämis- ja koulutusresursseja.


Miten oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien aika riittää työpaikoilla tapahtuvaan ohjaamiseen? Miten työpaikkojen oletetaan järjestävän oman ohjauksensa ilman, että siihen osoitetaan resursseja?


Ammatillisen koulutuksen reformin tärkein tavoite koulutuksen korkean laadun ohella tulee olla koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen. Siksi uudessakin toimintamallissa tarvitaan riittävästi lähiopetusta. On oltava riittävästi resursseja tarjota puitteet opettajan ja opiskelijoiden säännölliselle kohtaamiselle.


 
Viimeaikaisten nuorisotutkimusten mukaan ammattiin opiskelevat nuoret eivät niinkään kaipaa yksilöllisiä vapauksia, vaan pikemminkin pysyvyyttä, ennakoitavuutta ja selkeää rytmiä, joita voivat tarjota riittävän kiinteät opiskeluryhmät sekä opettajien ja ohjaajien antama ohjaus ja muu tuki.


Monet oikeat kehittämistavoitteet olisivat ansainneet- muutamat valuviat- korjaamalla laajan parlamentaarisen tuen. Erityisesti olisimme toivoneet hallituspuolueiden kansanedustajilta vastaantuloa myös määrärahatason nostamiseksi. Kuntaliiton laskelmien mukaan uudet lisätehtävät merkitsevät 84 miljoonan euron lisäkustannuksia.


 
Reformin toimeenpano vaatii jatkuvan seurannan eduskunnalta erityisesti työpaikalla tapahtuvan oppimisen toimivuudesta.


 
Jukka Gustafsson
Kansanedustaja (sd)
SDP-037151_pienempikoko.jpg
 

Avainsanat: ammatillisen koulutuksen reformi, Sipilän hallitus,

SDP:n Gustafsson: Ammatillinen koulutus tarvitsee uudistamista - hallitus ei halunnut korjata reformin valuvikoja

Keskiviikko 28.6.2017

Tiedote 28062017
SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafssonin mielestä hallituspuolueilla ei ollut halua korjata reformin valuvikoja eduskuntakäsittelyn aikana. Ammatillisen koulutuksen reformi on historiallisen suuri uudistus, jonka vaikutukset ulottuvat useita vaalikausia eteenpäin. Muutaman, mutta periaatteellisesti tärkeän valuvian korjaamisella uudistus olisi voitu hyväksyä yksimielisesti.
 
─ Ilmoitimme lain valiokuntakäsittelyn aikana halumme sopia korkeammasta perusrahoituksen tasosta niin opetusministerille kuin sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajille. Tukenamme olivat lähes kaikki asiantuntijat, jotka esittivät perusrahoituksen nostoa 50 %:sta 60 %: iin. Miksi yhteistyön käteen ei haluttu tarttua? Paheksun voimakkaasti tämän kokoluokan asiassa parlamentaarisen opposition näkemysten sivuuttamisen, jyrähtää entinen opetusministeri Gustafsson.
 
─ Sinänsä oikeat koulutuksen kehittämistavoitteet olisivat ansainneet laajan parlamentaarisen tuen, joka eduskunnalta olisi ollut saatavissa. Miksi ei haluttu oikeasti neuvotella ja sopia, vaan runnottiin tällä tavalla läpi hallituspuolueiden kertaalleen – jo ennen valiokuntakuulemisia – sopimaa esitystä, Gustafsson kysyy.
 
Gustafssonin mukaan tärkeää olisi ollut perusrahoitusosuuden noston ohessa huomioida uudistuksen tuomat lisäkustannukset, joiden esimerkiksi Kuntaliitto on arvioinut kohoavan jopa 84 miljoonaan euroon. Lähiopetuksen turvaaminen olisi myös Gustafssonin mielestä ollut tärkeää saada lakiin ja tätä monet asiantuntijat ehdottivat. Lähiopetuksen väheneminen heikentää oppimistuloksia ja kasvattaa riskiä opintojen keskeyttämiseen.
 
Uusi koulutussopimusmalli tuo mukanaan monia haasteita
 
Ammatillisen koulutuksen reformin mukanaan tuoma uusi koulutussopimusmalli asettaa Gustafssonin mielestä monia haasteita paitsi oppilaitoksille, myös yrityksille ja opiskelijoille.
 
─ Miten oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien aika riittää työpaikalla tapahtuvaan ohjaamiseen? Miten työpaikkojen oletetaan järjestävän oman ohjauksensa ilman, että siihen osoitetaan resursseja? Esitimme koulutussopimuksen keston rajaamista ja opiskelijan ohjaamista oppisopimuskoulutukseen, mutta tämänkin esityksen hallituspuolueet torppasivat, Gustafsson hämmästelee.
 
− Hallituksen esitys on saanut osakseen paljon kritiikkiä myös siitä, ettei siinä huomioida koko toisen asteen kehittämistarpeita. Sosialidemokraattien mielestä lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on modernia ammattisivistystä ja esimerkiksi kaksoistutkintojen suorittaminen sisältää työelämän kaipaamia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, kielitaitoa, luovaa ja aloitteellista toimintaa ja osaamista.
 
Sosialidemokraateilla oli halukkuutta korjata uudistuksen valuviat
 
Gustafsson muistuttaa, että sosialidemokraateilla on osaamista ja valmiutta, vaikka viikossa, neuvotella hallituspuolueiden kanssa esitettyä parempi lainsäädäntö, joka paremmin turvaa laadukkaan oppimisen ja osaamisen. Hän kertoo sosialidemokraattien olevan nyt äärimmäisen huolestuneita työpaikalla tapahtuvan ohjauksen laadusta ja todellisesta jatko-opintokelpoisuudesta.
 
─ Monet koulutuksen järjestäjät ja opettajat odottavat tätä reformia. Siinä on paljon oikeita aineksia, joita kannatamme. Mutta erään opetuspäällikön sanoin, ”ei ole yhtään varmaa, minne päädytään tämän uudistuksen myötä”. Sosialidemokraateille ammatillinen koulutus on niin tärkeä, että me haluamme, että on varmaa, minne päädytään isoa uudistusta toteutettaessa. Siksi lainsäädäntö ei meille esitetyssä muodossa käy ja siksi esitämme lainsäädännön hylkäämistä, sanoo Gustafsson.
 
Lisätiedot:
 
Jukka Gustafsson
Kansanedustaja (sd.)
Puh. 050 511 3038

Avainsanat: ammatillisen koulutuksen reformi, Sipilän hallitus, koulutus

Gustafsson: Sosialidemokratia on vastavoima raa'alle ahneelle kapitalismille

Maanantai 1.5.2017

 

 

Kansanedustaja Jukka Gustafsson arvioi vappupuheessaan Virroilla sosialidemokratian olevan isojen haasteiden edessä niin Suomessa kuin Euroopassakin.
 
- Vain voimakas sosialidemokratia voi antaa vastavoiman ahneelle kapitalismille, uusliberalismille, joka ei välitä luonnosta, ympäristöstä eikä ihmisen hyvinvoinnista.
 
-  Mielenkiintoista on ollut nähdä kuinka Saksassa SPD:n uuden puheenjohtaja Schulzin kannanotot -ja selvä ero Merkelin  talous-, työllisyys- ja työelämäkysymyksissä ovat nostaneet rajusti puolueen kannatusta.
 
- Onko niin, että paluu sosialidemokratian vahvuusasioihin työhön, työelämään, tulonjakoon ja kansalaisten toimeentuloon tuovat uutta tuulta purjeisiin? Sosialidemokratia on minulle teonsana, verbi.  Sunnuntaihumanismi ei yksistään riitä kun viikossa on kuusi muutakin päivää.
 
- Näen valonpilkahduksen nuorissa, jotka antoivat tukensa presidenttiehdokas Bernie Sandersin hyvin sosialidemokraattiselle ohjelmalle. Demokraattien jäsenvaalissa 80 % nuorista kannatti Sandersia. Historiallinen tulos kertoo, ettei sosiaalidemokraattisissa arvoissa ole mitään vikaa tai vastenmielisyyttä. Päinvastoin.
 
SDP:n arvoista - vapaus, veljeys, tasa-arvo - on vapaus kiistatta tärkein. Siksi kannatamme valinnanvapauden lisäämistä.  Kuten lähes kaikki asiantuntijat niin myös me sosialidemokraatit haluamme kehittää valinnanvapautta hallitusti ja kokeillen. Emme voi mitenkään hyväksyä julkisten palveluiden pakkoyhtiöittämistä ja palveluketjujen pilkkomista.
 
Palvelutuotannon on oltava pääosin julkisen sektorin vastuulla niin, että yksityiset ja kolmannen sektorin palveluntuottajat täydentävät palveluvalikoimaa. SDP:n mallissa kunnat voivat myös tuottaa palveluita, jos niin sovitaan.
 
Jukka Gustafsson
p. 050-5113038
 
 

Gustafsson: Missä viipyy paljon lupailtu yliopistojen pääomittaminen

Torstai 27.4.2017

Tiedote. Julkaistu: 27.04.2017 klo 13:04


Hallitus ilmoitti puoliväliriihessä, että se hakee lisäpanostuksia osaamiseen ja koulutukseen pääomituksen avulla. Tekesille ja Suomen Akatemialle varataan molemmille 60 miljoonan euron pääomitus. Lisäksi valtio varautuu pääomittamaan ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjä ja -välineitä omistavaa ja ylläpitävää osaamiskeskusta tai muuta yhtiötä yhteensä 80 miljoonalla eurolla.



- Yliopistojen näkökulmasta hallituksen puoliväliriihen anti näyttää osalta jääneen todella laihaksi. On syytä muistaa, että kaksi vuotta sitten kokoomus esitti opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen toimesta yliopistojen kuntoon laittamiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi miljardin euron pääomituskierrosta yliopistoille.


Viime syksynä Grahn-Laasonen antoi ymmärtää, että hallitus lisää yliopistojen pääomitusta tuntuvasti. Jälleen kerran voi todeta, että hallituksella tuntuu olevan suuret puheet, mutta pienet teot, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Jukka Gustafsson (sd.) ihmettelee.


Hallitus on leikannut yliopistojen rahoituksesta n. 150 miljoonaa euroa. Tutkimuksen tilannetta kurjistaa Tekesin 130 miljoonan euron sekä Suomen Akatemian 10 miljoonan euron leikkaukset.


Pelkästään yliopistoilta vietyjen kiky-leikkausten kompensoiminen vaatisi 3–4 prosentin tuotolla jo yli miljardin pääomasijoitusta. Kilpailukykysopimus toi yliopistojen rahoitukseen viime kesänä 13,9 miljoonan euron lisäleikkauksen.  


Lisätietoja:
Kansanedustaja Jukka Gustafsson
p. 050 511 3038

Gustafsson valtuustoaloite - Onkiniemi

Maanantai 24.4.2017

Tampereen kaupunginvaltuustolle
 
 
Tamperelainen kulttuuriväki, liikuntaseurat, omaehtoista kulttuurityötä tekevät ja merkittävä joukko yrittäjiä ovat vakavasti huolestuneet tilanteesta, joka on syntynyt Onkiniemen tehdaskiinteistössä havaituista terveyshaitoista ja omaa tulevaisuuttaan koskevasta epävarmuudesta.
 
Onkiniemen sukkatehtaalla on toiminut kymmeniä yrittäjiä.  He ovat perustaneet mm. Onkiniemen kulttuuriyhdistyksen, jonka yhtenä tavoitteena on edistää kohteen säilymistä ja kehittämistä kulttuurikeskuksena. Tamperelaisina voimme olla ylpeitä siitä, mitä kaikkea positiivista on tapahtunut.
Voimme aidosti puhua siitä, että Onkiniemeen on syntynyt vahvassa kehityksessä olevien luovien alojen kulutturihautomo, jota voidaan kulttuuritehtaaksikin kutsua.
 
Valtuutettu Jari Niemelä, jonka arvokasta kulttuuri-ja elämäntyötä haluamme tälläkin aloitteella muistaa, teki valtuustoaloitteen Onkiniemen Trikoon infrastruktuurin toimintojen saattamiseksi turvalliselle tasolle maltillisesti peruskorjaamalla siten, ettei vuokrataso kiinteistössä kohoaisi merkittävästi.

Aloite sai alkusyksyllä v.2015 kaupungin luottamuselimiltä ja virkamiehiltä sekä myönteistä että varauksellisesta tukea. Todettiin, että Rantaväylän tunnelin valmistumisen jälkeen Onkiniemen kiinteistön liikenteellinen asema paranee. Toimitusjohtaja Virpi Ekholmin vastauksessa valtuustolle tuotiin esille erilaisia vaihtoehtoja myös se, että "Onkiniemen Trikoon rakennuksen uusi käyttötarkoitus voisi tulevaisuudessakin olla nykyisen kaltainen".  Maltillista perusparannusta Ekholm ei nähnyt mahdollisena "näin suuressa rakennuksessa, joka on täydellisen perusparannuksen tarpeessa".
 
Hankejohtaja Tero Tenhusen lausunnossa valtuustolle avattiin laajemmin Särkänniemen alueen kehittämisohjelmaa.  Kokonaisuutena yleissuunnitelmaa tavoitellaan vetovoimaista ja viihtyisää kaupunkimaista aluetta, jossa Särkänniemen elämyspuisto, Mustanlahden satama, Sara Hildenin taidemuseo, Onkiniemen alue ja yleiset virkistysalueet muodostavat elämyspainotteisen rantakaupunginosan. Onkiniemen alueen kehittämisen lähtökohtana on vanhan tehtaan kunnostaminen monien toimintojen hybridirakennuksena. Käytön tarkastelussa mukana ovat myös kulttuuritilat...Trikoon tehdasrakennuksen asemaa kaupunkirakenteessa pyritään korostamaan.
 
Tilaajapäällikkö Lauri Savisaarin lausunnossa valtuustolle todettiin kuinka, "Onkiniemen sukkatehtaalla toimii ammattitaiteilijoita ja kulttuuriyhteisöjä. Kaupunki tukee tällä hetkellä toimintaa lähinnä matalien tilavuokrien kautta.  Vastaavien työtilojen soittaminen muualta kaupungin omistamista rakennuksista on vaikeaa.  Kaupungin kulttuuritoiminnan kannalta sukkatehtaan kehittäminen valtuustoaloitteen mukaisesti kulttuurikohteena olisi hienoa."
 
On mielestämme tärkeää viitata aivan lähimenneisyyteen ja siksi on kiistatonta todeta, että Onkiniemen kulttuurihautomo on nähty ja ymmärretty olevan merkittävä osa kehittyvää Tamperetta. Tältä pohjalta on syytä edetä.
 
Aiemmin ja uskoaksemme ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun myötä on vain vahvistunut se näkemys, että laajassa mielessä kulttuurin toimijoilla on paikkansa Onkiniemessä. Monipuolinen kulttuurihautomo kerää taiteen rajat ylittävää lahjakkuutta, osaamista ja luovuutta. Tampereen kulttuuri- ja taideimagon tulevaisuuteen kuuluu Onkiniemen kaltainen kulttuurin aarreaitta, jonka kehittämismahdollisuudet kaupunkilaisten ja turistienkin suuntaan ovat rajattomat. Tämä kaikki on kiistatta niin kaupungin etu kuin kulttuurin ammattilaisten, harrastajien ja yrittäjien.
 
Kaupungin on nopeasti reagoitava uuteen tilanteeseen ja siihen, miten on tarpeen turvata väliaikaistiloja ja pysyviä tiloja eri toimijoille. Kymmenillä toimijoilla ja sadoilla ihmisillä on epävarmuus ja hätä toiminnan jatkumisesta ja sen takia kaupungin on tartuttava asiaan välittömästi ja kaikin voimin.
 
Tällä hetkellä koko kiinteistöä koskien on vielä erilaisten terveydellisten haittojen selvitystyö kesken. Vielä ei tiedetä kuinka suuri osa tiloista on saatavissa peruskorjauksella käyttöön.
 
Yksittäisten tilojen osalta voidaan sopia pikaisestikin väliaikaisesta käyttöönotosta mikäli turvallisuusmääräykset täyttyvät.
 
Esitämme kaupunginhallitukselle 
 
  • että aloitetaan mahdollisimman pikaisesti niiden terveydelle haitallisten tilojen peruskorjaus Onkiniemessä, jotka voidaan osoittaa nykyisten toimijoiden käyttöön kultturihautomossa

     

  • että kaupunginhallitus toimii siten, että keskustan kehittämissuunnitelmassa Onkiniemen kiinteistön ja sen alueen kehittämissuunnitelmissa turvataan kultturitoimijoiden ja yrittäjien toimintamahdollisuuksien jatkuminen lähitulevaisuudessa.

     

  • että lyhyellä aikavälillä ja mahdollisimman nopeasti arvioidaan korvaavien toimintatilojen turvaaminen kulttuuritoimijoille ja yrittäjille kaupungin kiinteistöistä, mikäli terveyshaitat laajemmin ovat esteenä Onkiniemessä toimimiselle

     

     

     

    Tampereella 24.4. 2017

    Jukka Gustafsson ym.

     

 

Avainsanat: Onkiniemi, sdp:n valtuustoryhmä Tampere

Kansanedustaja Gustafsson: SDP pelasti eläkeindeksialoitteen eduskuntakäsittelyn

Keskiviikko 22.3.2017

Tiedote

Sosialidemokraattien vastalause pelasti tärkeän kansalaisaloitteen käsittelyn kunnialliselle  ja arvoiselleen tasolle totesi kansanedustaja Jukka Gustafsson eduskuntakäsittelyssä.


-Kansalaisaloite nosti eläkeläisköyhyyden ja pienituloisten eläkeläisten kokeman epäoikeudenmukaisuuden laajaan julkiseen keskusteluun.  Aloitteen takana on kymmeniä tuhansia eläkeläisiä, jotka ovat huolissaan eläkeläisköyhyydestä ja eläkkeiden kehityksen epäoikeudenmukaisuudesta.


 
Gustafsson muistuttaa, että Suomessa on tällä hetkellä lähes 900 000 eläkeläistä, jotka saavat alle 1500 euroa kuussa pientä työeläkettä.


-Sosialidemokraattien lausumaehdotus äänestettiin hallituspuolueiden äänin nurin. Ihmetys on suuri kun Sipilän hallitus ei halua laatia toimenpideohjelmaa eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi. Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksikin olemme halunneet kiinnittää erityishuomion ikääntyneiden naisten ja pientä työeläkettä saavien asemaan.
 

Gustafsson on tyytyväinen siitä, että Eläkkeensaajien Keskusliitto on tullut mukaan keskusteluun.


-Haluamme tämän köyhyysohjelman teon rinnalla puuttua ja vaikuttaa pieniin työeläkkeisiin nostamalla niiden tasoa. Haluamme kuljettaa näitä kahta asiaa eteenpäin: köyhyysohjelmaa, sitovaa toimenpideohjelmaa, ja pientä työeläkettä saavien aseman parantamista.


-Eläkkeensaajien keskusliitto on  tullut mukaan keskusteluun tuomalla esityksensä indeksikorotusmalliksi, joka koostuu kiinteästä prosenttitarkistuksesta ja sen päälle tulevasta kiinteästä euromääräisestä osasta. Työ ja kamppailu jatkuu ja esitän että Eläkkeensaajien Kekusliiton malli otetaan vakavaan jatkokeskusteluun.


-Kiitos sosialidemokraattien, tämä aloite on myös johtamassa tuloksiin. Kansalaisaloite tulee jättämään ison jäljen tuleviin eläkekeskusteluihin, toteaa Gustafsson.


Lisätietoja:
Jukka Gustafsson
p. 050 511 3038

Avainsanat: eläkeläisköyhyys, Eläkkeensaajien keskusliitto, Sipilän hallitus

Eläkeläisten ostovoimaan enemmän oikeudenmukaisuutta

Keskiviikko 1.3.2017

Julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 28.2.2017

Mielipidekirjoitukseni pieniä työeläkkeitä saavien aseman parantamiseen on kirvoittanut erilaisia mielipiteitä. (Helena Hartikainen AL 11.2., Sinikka Lahti AL 22.2. ja Kalevi A. Nieminen 27.2.) Asia on ajankohtainen sen vuoksi, että eduskunta käsittelee parhaillaan kansalaisaloitetta.


Tärkeintä on uudistaa työeläkejärjestelmää nykyistä paremmin ostovoimaa turvaavaksi. Työeläkkeiden korottaminen vahvasti prosenttipainotteisena tai tasasummalla jakaa mielipiteitä.  Olemme varmaan kaikki yhtä mieltä siitä, että eläkeläisköyhyyteen on puututtava. Se vaatii kansaneläkkeen ja takuueläkkeen korotusta.



Eläkeläisliittojen etujärjestö, EETU:n toteuttaman tutkimuksen mukaan on laajasti hyväksytty tavoite rukata indeksiä niin, että se suosisi pientä ja keskisuurta työeläkettä saavia ja estäisi tällä tavalla eläkeläisköyhyyden lisääntymisen.



Olen itse ilahtunut Eläkkeensaajien Keskusliiton, EKL:n esille nostamasta tuloeroja kaventavasta työeläkkeiden indeksikorotusmallista. Se koostuisi kiinteästä prosenttitarkistuksesta ja sen päälle tulevasta kiinteästä euromääräisestä osasta. Korotusvarasta esim. 2/3 menisi euromääräiseen tarkistukseen ja 1/3 prosenttitarkistukseen. Tätä ehdotusta tulee vakavasti harkita ja kehittää. Edelleen tietysti asteittainen palkkapainotteisuuden lisääminen kohti puoliväli-indeksiä on perusteltu kehittämissuunta.


Eduskunnan käsissä olevan kansalaiskäsittelyn yhteydessä on kaikki järkevät ehdotukset arvioitava ja mahdollisuus "historialliseen kompromissiin" on olemassa.
Eduskunta on paljon vartijana ja näen sen mieluummin etenkin järjestelmän kehittäjänä.

Jukka Gustafsson
Kansanedustaja, sd

Avainsanat: eläkeläisten ostovoima, eläkkeensaajien keskusliitto, EETU,

Gustafssonin puhe - täysistunto keskustelu Kimmo Kiljusen kansalaisaloiteesta Työeläkeindeksin palauttaminen takaisin palkkatasoindeksiksi

Perjantai 10.2.2017 klo 10:01

Puhe - täysistunto 09022017

Keskustelun aiheena Kimmo Kiljusen kansalaisaloite: Työeläkeindeksin palauttaminen takaisin palkkatasoindeksiksi
 
Arvoisa puhemies!
 
Suhtaudun tähän kansalaisaloitteeseen hyvin kunnioittavasti, koska sehän koskee suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajasukupolvea. Tohtori Kiljunen ansaitsee kyllä kiitoksen. Yli 80 000 allekirjoittajaa, ja ihmisten tuella hän on kansalaisaloitteessaan kiistatta tärkeällä asialla. 
 
Taitetun indeksin vuoksi eläkkeensaajat ovat ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy. 90-luvun jälkeen eläkkeet ovat jääneet kiistattomasti jälkeen ansiokehityksestä. Vuosina 1995—2015 nousivat palkat melkein kaksi kertaa nopeammin kuin eläkkeet. Työeläke nousi 46 pinnaa ja palkat 88. Kansalaisaloite siis kumpuaa todellisuudesta, arkikokemuksista. 
 
Arvoisa puhemies! Olen vastannut viimeisten 10—15 vuoden aikana, niin kuin monet kollegatkin, tuhansia kertoja kysymykseen: ”mitä sinä tai puolueesi tekee eläkeläisten hyväksi?” Olen sanonut, että kymmenillä tuhansilla eläkeläisillä on terävä kivi nimeltä indeksi kengässään. Kun sellainen on joskus ollut itse kullakin, niin sitä kipua ei montaa minuuttia siedä.
 
No, tuhansilla ja tuhansilla eläkeläisillä vastaava kipu on ollut vuosia. Monien itsetuntoa on loukattu. Olen - ja me sosiaalidemokraatit olemme - laajemminkin ottaneet nämä eläkeläisten tunteet ja kokemukset tosissaan. Meille on tärkeintä parantaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Tasokorotukset niin kansaneläkkeisiin kuin takuueläkettäkin saaville ovat inhimillisesti katsoen välttämättömiä.
 
Lahden puoluekokouksessa viime viikonloppuna teimme päätöksen: "Laadimme toimenpideohjelman eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi ja eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota ikääntyneiden naisten ja pieniä työeläkkeitä saavien asemaan. Osana kokonaisuutta selvitetään muun muassa vaihtoehdot kansaneläkkeen tasokorotuksen tekemiseksi ja verotuksen kehittämiseksi sekä eläkkeensaajien asumistuen, palvelujen ja palvelumaksujen vaikutus."
 
Olen todella tyytyväinen puoluekokouksen päätökseen. Se on ehdottomasti oikea askel, ja se on kyllä askel myös kansalaisaloitteen suuntaan. No miksi? Siksi, että pienintä työeläkettä saavien eläketurvaa ei voida mielestäni korjata puuttumatta indeksitarkistukseen. 
 
Arvoisa puhemies!
Alle köyhyysrajan, joka on 1 200 euroa kuukaudessa, sinnittelee hieman alle puoli miljoonaa työeläkeläistä, tarkasti ottaen 470 000. Yli 100 000 eläkeläistä yrittää pärjätä pelkän takuueläkkeen varassa, joka on 768 euroa kuukaudessa. Joukossamme on 900 000 eläkeläistä, jotka saavat alle 1 500 euroa kuukaudessa.
Lukujen takana on muuten lähes joka viides suomalainen. Niukkuutta ja pienituloisuutta on seurannut se, että eläkeläisten maksuhäiriöt ovat kasvaneet rajusti. Ruokajonoissa valitettavasti suurin ryhmä taitaa olla eläkeläiset.
 
Olen kirjoittanut, puhunut ja toiminut sen puolesta, että asteittain siirrytään kohti puoliväli-indeksiä, pidemmällä aikavälillä kohden palkkaindeksiä. Tämä puoliväli-indeksi on käytössä noin puolella Euroopan unionin jäsenmaista, muun muassa Britanniassa, Saksassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Palkkaindeksi on muun maussa Alankomaissa, Tanskassa ja Norjassa. Pienten työeläkkeitten korotus on ensimmäinen askel, ja tästä tulee sitten jatkaa. 
 
Olen allekirjoittanut Kiljusen kansalaisaloitteen ajatuksella, että eduskunta perehtyy äärimmäisen perusteellisesti työeläkejärjestelmään. Palkkaindeksin vuosikustannus eläkemenoon on 312 miljoonaa euroa olettaen, että reaalipalkkojen kasvu on 1,6 prosenttia. Puoliväli-indeksi lisäisi eläkemenoja kolmasosan tästä eli 100 miljoonaa euroa.
Kuulitte oikein, 100 miljoonaa euroa.
Tavoitteellinen asteittainen eteneminen kohti puoliväli-indeksiä on täysin realistista eikä vaaranna työeläkejärjestelmän rahoitusta. 
 
Arvoisa puhemies!
Tämähän keskustelu on nyt lähetekeskustelu sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Minusta valiokunnan tulee katsoa ja arvioida myös tämän palkkapainotteisuuden lisäämistä asteittain, joka on esimerkiksi eläkeläisjärjestöjen, myös Eläkkeensaajien Keskusliiton, tavoitteena, eli se tarkoittaa, että siirrytään 30—70 ja 40—60 ja näin kohti puoliväli-indeksiä. Toivon, edellytän, että valiokunta pyytää asiantuntijoilta tarkat laskelmat eri vaihtoehtojen kustannusvaihtoehdoista, luonnollisesti myös palkkaindeksiä koskien. 
 
Olen iloinen ja ylpeäkin siitä, että käsissäni on hyvin tuore Eläkkeensaajien Keskusliiton esitys yhdeksi malliksi, esitykseksi, siitä, miten tehdä tuloeroja kaventava työeläkkeiden indeksikorotusmalli.
 
Heidän esityksensä mukaan se koostuu kiinteästä prosenttitarkistuksesta ja sen päälle tulevasta kiinteästä euromääräisestä osasta. Korotusvarasta esimerkiksi kaksi kolmasosaa menisi euromääräiseen tarkistukseen ja yksi kolmasosa prosenttitarkistukseen.
 
Sanon tämän asian sen takia, että minusta on kohtuullista, että valiokunta hyvin monipuolisesti ja syvällisesti perehtyy tähän asiaan. Kysymys on merkittävästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä oikeudenmukaisuuden ja tulonjaon näkökulmasta.
Haluan, että pitkään hiertänyt ja kalvava kivi poistuu mahdollisimman monen eläkeläisen kengästä. 
 img_2383.jpg
 

Kansanedustajat Gustafsson ja Viitanen "Kansanedustaja Eerolan törkeä esitys loukkaa kaikkia suomalaisia"

Perjantai 20.1.2017

Tiedote:
 
Perussuomalaisten kansanedustaja Eerola laulaa levyllä ”punahuorasta”. 
Levyn kannessa naista osoitetaan pistoolilla punaisten muistomerkillä.

 
Pirkanmaalaisille aihe on erittäin kipeä vielä 100 vuodenkin päästä. Valkeakosken naiskomppania jäi saksalaisten vangiksi keväällä 1918. Heidät luovutettiin valkoisille, jotka veivät heidät Tuuloksesta Luopioisiin menevälle tielle.
Naisia pidettiin yö Juttilan kylässä Suomaan ladossa. Seuraavana aamuna heidät
marssitettiin kuuden kilometrin päähän Mustilan kylään, suon reunaan. Siellä heidät pantiin kaivamaan oma hautansa – naisvangit ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä.


”Toivottavasti Sampo Terho ja perussuomalaiset ymmärtävät kuinka suurten asioiden kanssa ollaan liikkeellä ja pistävät joukkonsa ojennukseen.  Meille on tullut runsaasti palautetta kansanedustajan käytöksestä.  Ihmiset ovat tuohtuneita hautarauhan rikkomisesta ja vaativat jo Eerolan erottamista. Tunnen suurta myötähäpeää Eerolan puolesta”, sanoo Jukka Gustafsson.

 
”Kansanedustaja Juho Eerolan omalaatuinen "taide-esitys" loukkaa syvästi suurta osaa Suomen kansasta, sanoo Pia Viitanen ja jatkaa ”Erityisesti naisten kannalta esitys on loukkaava ja julkisuustemppunakin ruma ja tuomittava”.

 
Suomen 1918 hirvittävät tapahtumat eivät milloinkaan tule häviämään Suomesta, suomalaisten mielistä, eikä Suomen historiasta. Etenkin vielä Suomen 100-vuotisjuhlavuonna tämä on kansanedustajalta käsittämättämän törkeä esitys, joka loukkaa vakaumuksensa puolesta kaatuneiden ihmisten jälkeläisiä, riippumatta siitä onko omainen ollut punaisten tai valkoisten joukoissa. 
 

 
Lisätietoja:
Jukka Gustafsson
p. 050 511 3038
 
Pia Viitanen
p. 050 511 3039

Avainsanat: Valkeakosken naiskomppania, Suomi 1918

Lahdesta asiallinen viesti persujen äänestäjille

Torstai 12.1.2017

 
Julkaistu Demokraatti -lehdessä 12.1.2017

Arvovaltaisen brittimedian mukaan perussuomalaiset alkavat suuntautua kuntavaalien jälkeen oppositioon.  En itse usko persujen suureen romahdukseen, etenkin jos verrataan edellisten kuntavaalien tulokseen.


Olen pohjimmaiselta sielultani elämän tarkkailija. Ihmisiä kannattaa katsoa ja kuunnella tarkkaan. Eduskunta tarjoaa tähän mitä parhaimmat mahdollisuudet. Välillä tehdään pitkää päivää, ja erityisesti valiokuntatyössä jokainen joutuu paljastamaan myös persoonallisuuttaan, osaamistaan, ihmisyyttäänkin. Sanottu sana on teko vuorokauden ajasta riippumatta.


Perussuomalaisiin liittyy paljon poliittisia ja psykologisia mielenkiinnon kohteita, siksi olen herkällä tavalla seurannut heidän otteitaan. Se on yllätys, että ryhmä on kiinteytynyt kuoroksi, joka on oppinut täysin ulkoa yhteiset laulujen sanat. Jukolan Timon koulussa ei sooloilla. Ei löydy yhtäkään bassoa eikä tenoria. Sinänsä harmi. Kai siellä lauluväkeäkin on.


Tahdon suhtautua jokaiseen työtoveriin arvostavasti. Olen persuedustajista joskus sanonut, että 5-10 henkilöä sopisi hyvin meidänkin ryhmään.
Ryhmän luja ydin on pitkän linjan SMP:läisissä - kuten Soini, Kivelä, Elomaa, Mölsä, Mäkipää.  Heitä on syytä arvostaa. 


Sitten on iso joukko kansanedustajia, joiden motiivi toimia perussuomalaisissa on arvoitus. Näkemykseni heistä on positiivinen - edustaja Vähämäki, Tavio, Lindström, Elovaara, Juvonen ja on toki muitakin.  Poliisitaustaisista en ole oikein saanut selvää, mutta luulisin heidänkin olevan kunnon väkeä.


Sitten on edustajia, joita voi kutsua populisteiksi, uusoikeistolaisiksi, anti-sosialidemokraateiksi.  Edustajia, joiden halua ja kykyä ymmärtää esim. pohjoismaista hyvinvointivaltiota, sosialidemokratian pitkää linjaa on kovin rajallinen, joissakin tapauksissa jopa ilkeän vihamielinen ja kansanvaltaista työväenliikettä tarkoituksellisesti loukkaava.


Asetan toiveeni pettyneisiin perussuomalaisten äänestäjiin. Toivon, että Lahden kokouksesta lähtee heille asiallinen viesti - Tervetuloa takaisin!


Lähtevätkö perussuomalaiset hallituksesta? Eivät lähde. Soinilla on ihan oma liimansa.

 
Jukka Gustafsson, kansanedustaja

SDP:n Gustafsson: Kokoomus jäämässä luokalle koulutusasioista

Sunnuntai 27.11.2016

Tiedote 27.11.2016
Kokoomus kertoi eilen keskittyvänsä kuntavaaleissa koulutus- ja sivistysasioihin. Kansanedustaja, entinen opetusministeri Jukka Gustafsson näkee tässä ison ristiriidan kokoomuksen hallituksessa harjoittamaan politiikkaan nähden.

- Koulutus ja sivistys ovat erittäin tärkeitä aiheita kuntavaaleissa meille kaikille. Pidän kuitenkin yllättävänä, että juuri kokoomus on se, joka aloittaa ensimmäisenä ilmiselvän populistisen vaalipropagandan. Tämä tuntuu tyhjältä sanahelinältä, kun katsoo, minkälaista politiikkaa kokoomus on tähän mennessä harjoittanut hallituksessa, sanoo Gustafsson.

- Onko taas kyseessä vaalilupaus, josta puhutaan vaalien alla, mutta teot vievät toiseen suuntaan? Jäljet pelottavat, arvon kokoomuslaiset. Kun luottamus on mennyt, niin se on mennyt, arvioi Gustafsson.

- Esimerkiksi peruskoulujen osalta kaikkein eniten tukea tarvitseville oppilaille tarkoitetuista tasa-arvorahoista kokoomusministeri Grahn-Laasonen leikkasi suurimman osan. Satoja opettajia ja koulunkäynnin ohjaajia otettiin lapsilta pois. Tilanteessa, jossa matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat laskeneet.

- Leikkauksien sijaan kokoomuslaiset voisivat tutustua SDP:n vaihtoehtobudjettiin, jossa panostetaan koulutukseen ja tutkimukseen, neuvoo Gustafsson.

- Kokoomus on historiansa vanki. Koulutuksellinen tasa-arvo ei ole kokoomuksen "leipälaji", ei teoissa eikä sanoissa. Kokoomuksen uskottavuus puhua peruskoulusta ja varhaiskasvatuksesta on juuri nyt heikko, kouluarvosanalla lähellä luokallejääntiä, toteaa Gustafsson.

- Voisi kysyä, miten kokoomus kehtaa, ja näyttää kehtaavan. Sanat ja teot ovat todella ristiriidassa, päättää Gustafsson.

Lisätietoja: Jukka Gustafsson p. 050 511 3038

Avainsanat: SDP, koulutus, SDP:n vaihtoehtobudjetti, Grahn-Laasonen

Sivistyksen historiasta ja koulutuksen ja sivistyksen tulevaisuudesta

Lauantai 5.11.2016

USKELA PUHE 4.11.2016

 

SIVISTYKSEN HISTORIASTA JA KOULUTUKSEN JA SIVISTYKSEN TULEVAISUUDESTA
1.      " AAMUNKOITTO, AURINGONNOUSU"
 
Olen antanut otsikon nimen sivistyksen hengessä säveltäjä Richard Straussin "Alppisinfonian" teosjaksojen mukaan. Sivistyksemme historia on osa eurooppalaista sivistyshistoriaa, osa yhteistäkin kulttuuripääomaa.
 
Lähtekäämme liikkeelle Mikael Agricolasta, joka opiskellessaan Wittenbergissä, Saksassa perehtyi eurooppalaiseen humanismiin. Näin hän sai paitsi teologisen myös humanistisen koulutuksen, johon liittyi tietoa maantieteestä, fysiikasta, lääketieteestä ja talousopista. Myöhemmin piispana hän sai vaikutusvaltaisen aseman. Agricolan tehtäväksi tuli luoda papistolle yhdenmukainen suomen kieli, jolla kirkon oppi voitiin opettaa kansalle.
Hänen tärkeimmät teoksensahan olivat ABC-kirja 1543 ja Rucouskirja Bibliasta 1544.
 
Palataan Eurooppaan. Vuoden 1609 historialliset tapahtumat, joista harva aikalainen kuuli, olivat Johannes Keplerin uuden kirjan ilmestyminen ja Galileo Galilein ensimmäinen kaukoputki.

Homo sapiens alkoi lopultakin ymmärtää toimintaympäristöä, ei vain satunnaisia, yrityksen ja erehdyksen kautta opittuja asioita, vaan maailman rakennetta ja suuria lainalaisuuksia, joiden varaan saattoi alkaa suunnitella aivan ennennäkemättömiä asioita.

Voisimme viihtyä pitkään renessanssin yleisneron Leonardo Da Vincin, uuden ajan empirismin Francis Baconin, tai länsimaisen draaman radikaalin uudistajan Shakespearen seurassa. Mutta tutut nimet muistuttakoot. Euroopassa hakatut tieteen ja taiteen lastut levisivät myös aikaa myöten Suomeen.
 
Ehkä tärkein saavutus Suomen sivistyskehityksen kannalta oli yliopiston perustaminen v.1640.
Aloite lähti Pietari Brahen taholta, joka piti akatemian perustamista välttämättömänä Suomen virkamiesten tason nostamiseksi. Se muodosti talonpoikasyhteiskuntaan säätykiertoa edistävän nousun, harvoille, mutta kuitenkin.


Varsinainen kansanopetus alkoi Ruotsi-Suomessa 1700-luvun loppupuolella. Se liittyi vallitsevaan uskonnolliseen puhdasoppisuuden kauteen. Kansan oli itse perehdyttävä kristilliseen tekstiin hankkimalla jonkinlainen lukutaito. Lukkarit määrättiin pitämään kirkolla koulua lahjakkaille pojille. Kirkkolaissa (1686) säädettiin, että avoliittoon sai vihkiä vain lukutaitoisia henkilöitä, jotka olivat käyneet rippikoulun.


Suomalaisen sivistystarinan sankareihin kuuluu myös Johan Vilhelm Snellman, joka kolme vuotta kestäneellä ulkomaanmatkalla perehtyi saksalaiseen filosofiaan, etenkin Hegelin dialektiikkaan.


Snellmanin ajattelussa merkittävää oli hänen käsityksensä kansalliskielestä ja kansallisvaltiosta. Suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisen kannalta oli merkityksellistä Snellmanin vaatimus, että sivistyneistön ja kansan enemmistön on puhuttava samaa mieltä! Tehtävä oli vaativa, sillä oli vahvoja epäilyksiä siitä, että kyetäänkö kansan kielellä edes julkaisemaan tieteellistä tekstiä ja kaunokirjallisuutta.
 
Mielelläni mainitsen myös Elias Lönnrothin, ”Kantelettaren” ja ”Suomen kansan arvoituksia”-kirjan julkaisijan. Hän julkaisi ja suomensi lukuisia teoksia eri aloilta. Lönnroth toimi 1853 Suomen kielen toisena professorina. Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1880 hän määritti yli 200.000 suomen kielen sanaa.
Ajanpuutteen vuoksi joudun vain mainitsemaan Johan Ludvig Runebergin ”Vänrikki Stoolin tarinat” - balladi suomalaisten kansallisesta taistelusta.
 
Niin, kutsuisin tätä edellä kuvaamaani kokonaisuutta, sivistyksen ja koulutuksen kasvutarinaa historiallisessa viitekehyksessä ensimmäiseksi koulutuksen sykliksi.
 
Toinen pitkä sykli on vahvasti sidoksissa teolliseen vallankumoukseen.
”Tiede synnytti lapsen, teknologian”, ilmaisee asian professori Esko Valtaoja. Talous ja orastava teollisuus alkoivat tarvita myös koulutettua työvoimaa. Mustialan maanviljelysopisto aloitti toimintansa jo vuonna 1840, ensimmäiset teknilliset reaalikoulut v. 1849. Kansallisen koulutuspolitiikkamme varsinainen heräämisaika oli 1860-luvulla.

Professori Liekki Lehtisalo toteaa kirjassaan: "Uusien tuotanto-, talous ja yhteiskuntamuotojen esiinmarssi sekä suomalaisen kansallisuusaatteen, kansallistunnon, kansallisten oikeuksien ja suomen kielen läpimurto kytkeytyvät toisiinsa ja tekivät yhdessä mahdolliseksi koulutuksen läpimurron". 
 
Kansallinen nousu synnytti kansan koulun. Muodollisesti kansakoululaitos luotiin antamalla kansakouluasetus 1866. Vapaaehtoisuuden pohjalta kunnat saivat perustaa kansakouluja. Opettajien valmistus oli aloitettu Jyväskylän seminaarissa jo 1863.
 
Kolmannen pitkän syklin nousu alkaa1800-luvun lopulla. Uudistuspaineita lisäsivät myös ennen kaikkea uudet yhteiskunnalliset virtaukset, poliittinen työväenliike, naisasialiike, raittiusliike sekä sortovuosien kohottama kansallistunnon nousu.
Aikuisväestön sivistys-ja kulttuuriharrastukset kasvoivat, kansankirjastot saivat alkunsa, ensimmäinen kansanopisto perustettiin 1889 ja ensimmäinen työväenopisto 10 vuotta myöhemmin.


Huimaa eteenpäinmenoa kansakoulujen leviämisessä merkitsi 1898 annettu piirijakoasetus. Siinä kunnat velvoitettiin perustamaan koulu jokaiseen piiriin, jossa kouluun tulijoita oli ainakin 30.
 
Oppivelvollisuuslaki astui voimaan autonomian loppuaikoina esiintyneen jarrutuksen vuoksi vasta vuonna 1921. Yleiset ammattikoulut saivat alkunsa vuoden 1920 asetuksella.


Vuonna 1923 voimaan tullessa laissa kansakoulutoimen järjestysmuodon perusteista säädettiin, että kansakoulujen "tulee parhaansa mukaan kasvattaa oppilaansa siveellisyyteen ja hyviin tapoihin sekä antaa heille elämää varten tarpeellisia tietoja ja taitoja".


Tämä säännös sisältyi sanatarkasti vuoden 1957 kansakoululakiin, ja oli sellaisenaan voimassa myös peruskoulun siirtymäkautena ja sisällytettiin myös vuoden 1985 peruskoululakiin. Vasta vuonna 1998 voimaan astuneessa uudessa perusopetuslaissa asia ilmaistaan uudella tavalla: opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Varsin ylpeänä totean, että olen ollut itse sivistysvaliokunnassa muotoilemassa mielestäni syvällistä ja modernia tavoitepykälää.
 
 
2. KUKKIVILLE KEDOILLE
 
Neljännen pitkän syklin nousu alkaa sotiemme loppumisesta. En vedä kotiinpäin, kun nostan lähtölaukaukseksi myöhemmin viisinkertaisen opetusministeri Reino H. Oittisen esittelypuheenvuoron uudesta koulutusjärjestelmästä v. 1949 SDP:n puoluekokouksessa.


- Kaikille lapsille varataan mahdollisuus suunnilleen nykyisen keskikouluopetusta vastaavan sivistyksen saamiseen.
- Uuden koulun sosiaalisuutta olisi syytä lisätä myös opetusohjelman tarkastuksella ja soveltamalla käytäntöön ns. ryhmäopiskelua, oppilaiden itsehallintoa ym. omatoimisuutta.
- Sisäiseen uudistukseen on lisättävä myös määrätietoinen pyrkimys opetus-ja kasvatusmenetelmien kehittämiseen, jolloin nimenomaan sosiaalis -eettiseen kasvatukseen panostamiseen on pantava painoa.
 
Esitys oli kiistatta historiallinen, vaikka se 50 -luvun politiikan rikkinäisyydestä johtuen siirtyi lähes 20 vuodella. Mutta tulevan peruskoulun syntysanat oli sanottu!
 
Paremman koulutuksellisen tasa-arvon idea murtautui ja sai vähitellen yhä enemmän kannatusta. Eduskunta oli ottanut toivomusponnen muodossa v. 1963 kantaa oppivelvollisuuskoulun uudistamiseen yhtenäiskouluperiaatteen mukaisesti. Rinnakkaiskoulun katsottiin joutuneen yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja pedagogiseen umpikujaan. Yhteiskunnan koulutustarve ei voi olla näin kaksijakoinen, eikä myöskään nuorten kannalta reilu!
 
Peruskoulu-uudistus käynnistyi Lapista 1972  ja Helsingissä kuuden vuoden päästä. Uudistusta myös vastustettiin voimakkaasti ja jatkossakin syytettiin "tasapäistämisestä" kunnes viimeinenkin mohikaani ensimmäisten PISA -tulosten jälkeen pani sordiinon päälle.
 
Peruskoulu on ehdottomasti kaiken koulutuksen perusta ja kivijalka. Iso kiitos opettajille ja opettajakoulutukselle, mutta myös kansalliselle koulutuspolitiikalle - pätevyysvaatimukset, yhteiset opetussuunnitelmat ja tuntijako, yhteinen arvostus koulutyötä kohtaan.
 
Olemme tulleet oppimistuloksissa kymmenen vuoden aikana alaspäin, mutta meillä on edelleen Euroopan paras peruskoulu, mutta monia huolia on paljon.
Peruskoulussa näkyy kaikki yhteiskunnan ongelmat; vanhempien työttömyys, jaksamisongelmat, perheiden taloudelliset ongelmat, lasten kasvavat kipuilut, rauhattomuus ym. ongelmat.
 
Tuoreiden tutkimustenkin mukaan matematiikassa ja äidinkielessä oppimistulokset ovat huolestuttavasti heikentyneet. Jopa lähes 10% pojista päättää peruskoulun heikolla äidinkielen osaamiselle. Tilanne on itse asiassa todella vakava. Ilman tyydyttävää äidinkielen kirjoitustaitoa ja luetun tekstin ymmärrystaitoa, ei ole juuri menestysmahdollisuutta jatko-opinnoissa.
 
Jotta kokonaiskuva olisi kuitenkin objektiivinen on syytä todeta, että korkea-asteemme koulutus - niin ammattikorkeakoulutasolla - kuin yliopistoissakin on kansainvälisten arviointien mukaan laadukasta ja pärjäämme kansainvälisessä vertailussa hyvin. Vaikka hajautettu korkeakouluverkosto on osin tehty myös aluepoliittisin perustein, niin päätöksiä voi hyvin puolustaa.
 
Sijoitumme varsin hyvin OECD:n 33 maata koskevassa tutkimuksessa korkeakoulututkintojen suorittaneissa. Naisten kohdalla olemme sijalla yksi 1980-1984 syntyneiden kohdalla ja sijalla kolme v. 1970-1979 syntyneiden kohdalla. Miesten kohdalla vastaavat luvut ovat huonompia. Olemme sijalla seitsemän ja kahdeksan. Eli suomalaisnaiset ovat jo OECD maiden kärkeä, mutta pojilla ja miehillä on nostamisen varaa.
 
Valitettavasti 80 -luvun kehityksestä jäi pahasti kesken se, että ammatilliselle koulutukselle ja lukiolle ei säädetty yhteisiä yleistavoitteita. Jäljelle jäi se, että lukio ja ammatillinen oppilaitos elävät vielä aivan liian kaukana toisistaan.

Haluan lainata tässä yhteydessä Liekki Lehtisalon - Reijo Raivolan näkemystä. He näkevät, että lukion arvostus ei ole perustunut pelkästään sen takaamiin monipuolisiin jatko-opintomahdollisuuksiin. Se on perustunut myös osittain siihen, että lukioon menemällä on voitu siirtää uravalintaa koskeva ratkaisu myöhäisempään vaiheeseen. Lukio kiinnittyy myös opetuksellisesti - ehkä liikaakin - ja enemmän peruskouluun kuin ammatillinen koulutus.

Pidän kuitenkin hyvänä, että lukiokoulutuksen suosio on merkinnyt valtavaa koulutus-ja sivistystason nousua ja koulutuksellisen tasa-arvon nousua. Myöhemmin ammatillisen koulutuksen suosion kasvu on ollut myönteistä. Tasapaino on kohtuullisen hyvä tällä hetkellä!
 
3.  NOUSU VUORILLE. NÄKY
 
Maamme kansallista koulutuspolitiikkaa, koulutusjärjestelmää, opettajankoulutusta, oppimistuloksia kohtaan on viime vuosina kohdentunut poikkeuksellisen laaja kansainvälinen mielenkiinto. PISA:n ja OECD:n monet oppimistuloksia koskeneet hyvät tulokset ovat tehneet maamme koulujärjestelmästä lähes brändin, ja antaneet hyvän kuvan maastamme.  Mutta liialliseen itsetyytyväisyyteen ei silti ole aihetta.
Huolenaiheita, vakaviakin on paljon, vaikka en nyt tikun nokkaan nostakaan esim. koulutukseen kohdistuneita ylisuuria leikkauksia.
 
- pääosin koulutuksen keskeyttämisen seurauksena meillä joka viides nuori mies 20-24 vuotiaiden ikäryhmästä on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella
- matematiikkaa heikosti osaavien osuus on kaksinkertaistunut vuosina 2003 - 2012(6 %:sta 12 %:iin)
- lukutaidossa minimitason alittavien osuus kasvanut 6%:sta 8%:iin.
- koulujen väliset erot kasvavat erityisesti suurissa kaupungeissa
 
Peruskoulumme on yhä maailman huippua, mutta ei valitettavasti enää joka kunnassa. Kouluissa otettiin syksyllä käyttöön uusi opetussuunnitelma ja tuntijako. Uusi pedagogiikka korostaa oppilaan aktiivista roolia, yhdessä tekemistä, vuorovaikutusta, oppimisen iloa. Rinnan uuden pedagogiikan pidän tarpeen korostaa riittävän tuen ja avun antamista oppimisvaikeuksissa oleville. On aivan mahdotonta menestyä toisella asteella heikolla kirjoitus-ja lukutaidolla. Meillä alisuoriutuu aivan liian moni lapsi ja nuori! Tätäkin taustaa vasten oli maan hallitukselta vakava virhe lopettaa ns. tasa-arvorahat, joilla koulut palkkasivat lisähenkilökuntaa.
 
Monissa kunnissa ja kouluissa on oikeasti herättävä ja priorisoitava ja annettava lapselle perusopetuslainkin edellyttämää tuki-ja erityisopetusta!
 
Haluan erityisesti nostaa puheessani esille laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksen. Varhaiskasvatus muodostaa pohjan myöhemmälle, koulussa tapahtuvalle oppimiselle ja luo turvallista siirtymää kohti perusopetusta. Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys lapsen tulevalle oppimiselle ja koulumenestykselle on kansainvälisissä tutkimuksissa todistettu.


Lapset aloittavat koulunkäynnin yhä erilaisimmista taustoista. Lapsiköyhyyskin on yhä useamman lapsen arkea. Lasten kasvuolosuhteissa tapahtuvien erojen kasvaessa varhaispedagogiikan merkitys korostuu. Myös nykylapsille tyypillinen yliärsykkeisen ympäristön luoma haaste keskittymiselle vaatii lisääntyvää pedagogista osaamista. Varhaiskasvatus pystyy tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä.
 
 
Hyvät kuulijat!
 
Haasteita tulee myös "ulkoapäin". Työelämän, ammattirakenteen ja osaamisen muutos asettaa uusia vaatimuksia kaikille koulutusasteille peruskoulusta aikuis- ja täydennyskoulutukseen.
Valmistelussa onkin ns. ammatillisen koulutuksen reformi. Lähtökohta on osaamisperusteisuuden ja asiakaslähtöisyyden, työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen. Työelämä ja työpaikka ovat vahvasti mukana varmistamassa koulutuksen laatua ja työelämälähtöisyyttä.
 
Miten hyvät tavoitteet toteutuvat, kun samanaikaisesti leikataan lähes 200 miljoonaa euroa, jää nähtäväksi. Erityinen haaste on saada työpaikalle motivoituneita ja osaavia työpaikkaohjaajia nuorille.
Koulutuksen tulevaisuuden tärkein menestystekijä on opettaja. Hallituksen kärkihanke on opettajakoulutuksen kehittäminen ja oppimisympäristöjen uudistaminen.  Opettajien osaamiseen, täydennyskoulutukseen ja jaksamiseen panostaminen on välttämätöntä.
 
Suomen menestys rakentuu koulutuksen, tutkimuksen, osaamisen ja uusien innovaatioiden varaan. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus koulutuksen kautta sivistykseen, henkiseen kasvuun, kulttuuriin ja osallisuuteen yhteiskunnassa.
 
Kun me juhlimme ensi vuonna 100-vuotiasta Suomea, niin haluan antaa suuren tunnustuksen erityisesti meidän sivistyselämän rakentajille, edellisille sukupolville. Tämä hyvä, jonka keskellä kuitenkin saamme elää, ei ole syntynyt ilman ponnisteluja ja näkemyksellisyyttä koulutuksen merkityksestä pienelle kansalle!
 
Koulutuksen tulee olla jatkossakin edelläkävijä ja uudistaja, jonka kautta rakennetaan parempaa työelämää ja yhteiskuntaa ja sen avulla jokainen voi kehittyä täyteen mittaansa, oman lahjakkuutensa täyteen potentiaaliin.
Siksikin koulutuksen voimavarojen alasajo on lopetettava. Uskon lujasti siihen, että koulutuksen ja oppimisen mahdollisuuksien tasainen jakautuminen edistävät suomalaisen, yhteisen isänmaan kehitystä. Ilman laadukasta, ilman tasa-arvoista koulutusta ei ole hyvää ja tasa-arvoista yhteiskuntaa.
 

Onneksi hallitus peruutti huonon esityksensä

Perjantai 21.10.2016 klo 10:51

Julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla 20.10.2016
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.


Tein lokakuun alussa maan hallitukselle kirjallisen kysymyksen ikääntyneiden henkilöiden vammaispalveluiden rajoittamisesta.


Hallituksen tarkoituksena oli hakea säästöjä vanhuksilta niin vanhuspalvelulakia heikentämällä kuin vammaislain ikärajan kautta. Vammaislain säästö olisi ollut tarkoitus saavuttaa etenkin poistamalla yli 75-vuotiaiden vammaisten henkilöiden oikeudet ensi vaiheessa vammaislain mukaiseen kuljetuspalveluun ja toisessa vaiheessa muihin vammaislain mukaisiin palveluihin. 


Tämä olisi tarkoittanut käytännön arjessa sitä, että niistä tukipalveluista, joita tarvitaan syömiseen, pukemiseen, asumiseen, liikkumiseen, olisi alettu maksaa maksuja ja osa palveluista olisi rajattu pois.


Kysyin kirjallisessa kysymyksessäni, että miten hallitus aikoo varmistaa sen, että 75-vuotta täyttäneiden vammaisten henkilöiden palvelut säilyvät entisen tasoisena ja heitä ei aseteta eriarvoiseen asemaan ikärajan voimaantulon jälkeen.  Miten hallitus voi taata sen, että palveluista ei tule 75-vuotta täyttäneille vammaisille maksullisia?


Vammaisuus ei poistu iän myötä ja vanhuuden tuomat vaivat heikentävät vammaisen liikkumista entisestään. Tästäkin syystä olisi ollut kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista rajata vammaisia henkilöitä pois arkisista peruspalveluista iän perusteella.


Vammaisten henkilöiden erityispalveluiden saatavuudessa ei saa olla yläikärajaa. Lähtökohtana tulee olla ihmisen yksilöllinen palvelutarpeen ja toimintakyvyn arviointi ja yhdenvertainen kohtelu sekä osallisuuden turvaaminen. Vammaiset vanhukset ovat myös taloudellisesti heikoimmassa asemassa. Ei ole oikein siirtää heitä maksullisten palveluiden piiriin.


Muutama päivä kirjallisen kysymyksen jättämisen jälkeen ja opposition voimakkaasta arvostelusta johtuen hallitus perui kelvottoman esityksensä.  Tuli taas osoitetuksi, että oppositiosta on mahdollisuus vaikuttaa.


Toivon hallitukselta vielä viisautta ja ryhtiä arvioida vanhuspalveluiden hoitajamitoituksen pitämistä vähintään 0,5 tasolla.  Suurin osa hoito- ja hoivapaikoissa olevista vanhuksista tarvitsee apua ja tukea jokapäiväisissä arkisissa toiminnoissa eikä hallituksen suunnitelmaa hoitajamitoituksen laskemisesta ole inhimillisesti ja ammatillisesti mahdollista toteuttaa.


Jo tällä hetkellä työskennellään vanhustenhoidossa voimien äärirajoilla. Tämänhetkinen mitoitus hädin tuskin riittää perushoitoon eli auttamiseen ruokailussa, peseytymisessä, wc-käynneissä ja pukeutumisessa sekä terveydentilan seurantaan ja hoidon tarpeen arviointiin.


Pohjoismaisen NORDCARE- tutkimuksen mukaan meillä on vähemmän henkilökuntaa hoidettavien määrään nähden kuin muissa Pohjoismaissa. Jopa Valviran eli vanhuspalveluiden ylimmän valvojan mukaan oikeus hyvään hoitoon ei enää toteudu, jos nykyistä vähimmäismitoitusta alennetaan.


Yhdenkään vanhuksen ei pidä joutua oman sänkynsä vangiksi ja aliravituksi. Jokainen heistä on ansainnut arvokkaan vanhuuden ja hyvän hoivan.


 
Jukka Gustafsson, kansanedustaja, sd

Avainsanat: vammaispalvelut, yli 75-vuotiaiden vammaisten henkilöiden oikeudet , Kirjallinen kysymys yli 75-vuotiaiden vammaisten palveluista

Gustafsson: Tosiasiat osoittavat, että hallituksen härski veropolitiikka suosii hyväosaisia

Sunnuntai 11.9.2016

Hallituksen veropolitiikka suosii hyväosaisia ja hallituspuolueiden omia eturyhmiä. Näitä tosiasioita pääministeri Juha Sipilä ei SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafssonin mukaan pääse karkuun. Gustafsson toteaa, etteivät hallituksen uudet veronkevennykset tue millään tavalla pieni- ja keskituloisia suomalaisia.



− Pääministeri Sipilän hallituksen verolinja suosii hyväosaisia. Metsälahjavero ja miljoonaperintöjen verohuojennukset ovat vain esimerkkejä kevennyksistä, jotka rahoitetaan leikkaamalla työttömiltä ja muilta heikoimmassa asemassa olevilta suomalaisilta. Hallitus ei vaivaudu edes perustelemaan näiden toimien väitettyä oikeudenmukaisuutta tai talouspoliittisia perusteita, Gustafsson jatkaa.

Gustafssonin mukaan hallitus pyrkii luomaan mielikuvia piilotellakseen hallituksen veropolitiikan todellisia vaikutuksia. Hän nostaa esimerkiksi hallituksen kaavaileman yrittäjävähennyksen, josta pääsevät hyötymään kaikkein varakkaimmat henkilöyritykset. Hallitus on mainostanut yrittäjävähennystä pienyrittäjiä tukevaksi.


− Hallituksen yrittäjävähennys on apteekkarivähennys. Siitä hyötyvät ensisijaisesti apteekit ja asianajajatoimistot. Jokaista apteekkaria hallitus auttaa vähennyksellään keskimäärin 10 000 euroa. Ja tämänkin huojennuksen laskun maksavat tavalliset suomalaiset. Kauppojen myyjille ei jää muruakaan hallituksen verolinjan kauhoessa euroja jo entisestään varakkaiden johtajien taskuihin.

− Sipilä ei voi paeta palkansaajajohtajien taakse värjöttelemään verolinjansa kestämättömyyttä. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että pääministeri perustelisi kansalaisille mitä järkeä on hyväosaisten verohuojennuksissa, joilla ei ole vähäisintäkään tekemistä kasvun ja työllisyyden tukemisen kanssa, Gustafsson päättää.


Lisätiedot:
Jukka Gustafsson
p. 050 574 0134

Gustafsson vaatii: peruskoulun tasa-arvorahat takaisin ministeri Grahn-Laasonen

Tiistai 9.8.2016 klo 14:59

Entinen opetusministeri Jukka Gustafsson ottaa kantaa ajankohtaiseen koulutuksen tasa-arvon heikkenemistä koskevaan keskusteluun.

- On syytä ottaa hyvin vakavasti prof. Jouni Välijärven huoli tasa-arvon murenemisesta peruskoulussamme. Olen kyllä muistuttanut eduskuntakeskusteluissa ministeriä oppimistulosten laskemisesta ja tasa-arvon heikkenemisestä. Valitettavasti sana on mennyt kuuroille korville.

- On ollut kohtalokkaan väärää koulutuspolitiikkaa porvarihallitukselta ja ministeriltä lopettaa koulutuksen tasa-arvorahat, jotka oli edellisessä hallituksessa osoitettu korvamerkittynä opetusryhmien koon pienentämiseen ja koulujen välisten erojen vähentämiseen, muistuttaa kansanedustaja Jukka Gustafsson.

- Uusi oppiminen edellyttää erilaisia oppimistilanteita, joissa ryhmät eivät saisi olla liian suuria. Näin kaikilla, mutta erityisesti heikommin pärjäävillä on oppisen edellytykset.

- Nyt herätys, opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen. Vaadin ja esitän että palautatte budjettiriihessä ryhmäkokorahat, ja rahat, joilla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja. Muistutus myös siitä, että Sipilän hallituksen päätös varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattamisesta kumotaan. Pienimmistä lapsista se tasa-arvo lähtee kasvamaan, muistuttaa Gustafsson

Lisätietoja:

Jukka Gustafsson

Kansanedustaja

Sivistysvaliokunnan jäsen

p. 050-5113038

Avainsanat: SDP, Gustafsson, Sipilän hallituksen koulutuskeikkaukset

Tiedote: Kansanedustaja Jukka Gustafsson on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen luottotietojensa menettäneiden oikeudesta kotivakuutukseen

Keskiviikko 22.6.2016 klo 15:42

Luottotietonsa menettäneellä henkilöllä asunnon vaihto ja vuokraaminen vaikeutuu merkittävästi ja maksuhäiriömerkintä tekee monesti uuden asunnon hankkimisen mahdottomaksi. Useimmat vuokranantajat edellyttävät vuokrasopimusta solmiessaan, että vuokralaisella tulee olla voimassa oleva kotivakuutus.  Kansalaisten yhteydenotot kertovat karua kieltä ikävästä ongelmasta.

 

- Ongelma on se, että vakuutusyhtiöiden ei ole pakko myöntää vapaaehtoista vakuutusta.  Maksuhäiriöinen ei saa ostettua kotivakuutusta edes käteisellä vuodeksi etukäteen.  Kotivakuutusta ei myöskään voi ottaa takaajan nimiin. Luottotietonsa menettäneellä säilyy maksuhäiriömerkintä rekisterissä vielä vuosia senkin jälkeen kun velat on jo maksettu, Gustafsson toteaa. 

 

- Maksuhäiriömerkintöjen määrä on kasvanut kaikissa ikäluokissa, mutta erityisesti eläkeikäisten merkinnät ovat lisääntyneet huomattavasti.  Samaan aikaan monilla paikkakunnilla on huutava pula vuokra-asunnoista.

 

- Mitä hallitus aikoo tehdä sen asian edistämiseksi, jotta maksuhäiriöinen saisi kotivakuutuksen jo siinä vaiheessa, kun velat on maksettu? kansanedustaja Gustafsson kysyy hallitukselta.

 

 

Lisätietoja:
Jukka Gustafsson
p. 050 511 3038

Avainsanat: maksuhäiriömerkintä, kotivakuutus, luottotiedot,

Vanhemmat kirjoitukset »